"Ajattelin pyytää Katia toimittamaan erään tehtävän", vastasi Juhani.
"Mutta nyt voit yhtä hyvin tehdä sen sinäkin."
Hän otti esiin pergamenttikirjeen, jossa riippui suuri sinetti. "Jätä tämä isällesi ja sano hänelle, että käskin tuojan mennä sen kattilaan."
Ystävällisesti puristaen kruununprinssin kättä ja juhlallisesti kumartaen Kätchenille poistui Juhani huoneesta.
"Mikä hänelle tuli?" kysyi Kustaa ja katsoi hymyillen serkkunsa jälkeen.
"Meidän on oltava hyvin hyviä häntä kohtaan", vastasi sisar kyynelsilmin. "Juhani ansaitsee kaiken rakkautemme ja hellyytemme."
"Niin teet sinäkin", sanoi Kustaa. "Älä puhu minusta. Mutta mikä kumman kirje noin suuri on?"
"Vien sen herttualle ja sitten tulen takaisin sanomaan mitä se sisältää."
Kustaa juoksi tiehensä ja Kätchen vaipui tuoliinsa peittäen kasvonsa käsiinsä. Mutta Kustaa tuli hyvin pian takaisin, ja hänen silmänsä loistivat ilosta.
"Herttua sanoo, että Juhani on oikea pilari, jonka varaan saattaa rakentaa!" huudahti hän. "Tiedätkös, Kätchen, se oli Sigismundin omakätinen kirje, jossa hän kehoittaa Juhania pitämään kiinni oikeudestaan kruunuun ja tarjoutuu lähettämään hänelle hyvinvarustetun laivaston ja 10,000 miestä jalkaväkeä."
"Ja hän jätti kirjeen vaatimatta siitä ainoatakaan etua itselleen. Se on hyvä, se on oikein!" puuskahti Kätchen innoissaan.