"Kenties hänellä oli jotakin sellaista ajatuksissaan, koska ensiksi toi kirjeen sinulle", virkkoi Kustaa silmäten sisareensa.
Kätchen käänsi päänsä pois vastaamatta mitään. "Kätchen, maan päällä ei ole toista ihmistä, joka hänelle on niin rakas kuin sinä."
Kätchen seisoi yhä selin häneen, mutta poven liikkeistä näki Kustaa, että hän itki.
"Jos sinäkin pidät hänestä, niin voit yhtä hyvin tulla hänen puolisokseen kuin Maria Elisabetkin. Minä puhun siitä herttualle."
"Ei, Kustaa, älä sano mitään", keskeytti Kätchen kääntäen kyyneltyneet kasvonsa häneen. "Tänä levotonna aikana voi jokainen muutos turmella koko suunnitelmat, ja isämme herruus on vielä siksi lujittumaton, ettemme saa aiheuttaa mitään järkytyksiä. Mikä on parasta maalle, sen täytyy olla parasta meillekin."
Kustaa katseli häntä ihaillen. "Mikä mainio tyttö sinä olet, Kätchen", sanoi hän. "Sinä olisit kaunistus valtaistuimellekin, mutta jollei niin saa tapahtua, on sinun jalo mielesi ja hyvä ymmärryksesi menevä perinnöksi lapsillesi ja se suuruus, jota sinä et saavuta, voi kenties tulla lastesi osaksi."
"Voi sinua uneksijaa!" sanoi Kätchen hyvitellen. "Tästedes tahdon pitää hellää huolta Maria Elisabetin kasvatuksesta, että hän ansaitsisi sen onnen, joka häntä odottaa."
18.
VENÄJÄN SOTA.
Vihdoin oli Kaarle suostunut ottamaan vastaan kruunun, ja helmikuulla 1607 vietettiin kruunajaiset juhlallisin menoin.