Kaarle IX:n ja tsaari Vasilin ja heidän seuraajainsa kesken tehtiin ikuinen ja päättymätön liitto Sigismundia, puolalaisten ja liettualaisten kuningasta ja hänen seuraajiaan vastaan, niin että Kaarle kuningas ja tsaari yhtenä miehenä seisoisivat häntä vastaan. Kaarlen oli autettava tsaaria 5,000 miehellä, mutta salaisen pykälän mukaan oli Käkisalmen linna ja lääni luovutettava Ruotsille.
Epävakaiset sääsuhteet estivät de la Gardieta menemästä suorinta tietä Ahvenanmeren yli Suomeen. Keskellä talvea oli hänen umpiteitä urrittava ympäri Pohjanlahden, ja hän saapui monia vaivoja kestettyään maaliskuun 3 päivänä Viipuriin, johon maan sotajoukko oli koottu, 8,000 miestä jalka- ja ratsuväkeä.
Suuri osa oli ruotsalaisia, jotka olivat kuriin tottuneita, mutta suurempi suomalaisia, joilla oli kullakin oma päänsä, ja lisäksi muukalaisia palkkasotureita, jotka kyllä olivat hurjapäisiä taistelussa, mutta joihin sai luottaa ainoastaan niin kauan kuin palkka säännöllisesti maksettiin.
Alapäälliköt olivat enimmäkseen suomalaisia, kuten Akseli Kurki,
Antti Boije ja Evert Horn.
Kuukauden lopussa lähti joukko liikkeelle ja meni yli rajan.
Etujoukkoa johti urhea Evert Horn.
Marssittiin suoraa päätä Novgorodiin, jossa päällikkyyttä hoiti ruhtinas Mikael Shuiski. Hän oli ainoastaan 23-vuotias, kaunis mies, kookas ja väkevä, hilpeä ja urhea kuin nuorukainen, viisas ja ajattelevainen kuin mies.
Tsaari näki tässä etevässä sisarenpojassaan parhaan tukensa. Hän se sitä paitsi oli saanut aikaan liiton ruotsalaisten kanssa ja ottanut huostaansa apujoukkojen johdon.
Ruotsalaisen sotajoukon saapuessa Novgorodiin pelkäsi ruhtinas
Mikael, että jos se päästettäisiin kaupunkiin, ei sen asujamia
voitaisi suojella väkivallalta, ja hän ehdotti sentähden, että de la
Gardie jatkaisi marssiaan ympäri Ilmenjärven — jonka pohjoispuolella
Novgorod sijaitsee — järvestä etelään päin sijaitsevaan Staraja
Russaan, joka oli Dmitrin väen hallussa.
Hetkinen neuvoteltua päätettiin sotajoukko leirittää kappaleen matkan päähän Novgorodista. De la Gardie ratsasti itse ylimpäin päällikköjensä kera kaupunkiin, ja heidät otettiin mitä juhlallisimmin vastaan. Kaikissa kirkoissa soivat kellot, ammuttiin kunnialaukauksia tykein ja käsipyssyin. Viisitoistasataa ratsumiestä, etunenässä ylhäisimmät pajarit, olivat vastassa kaupungin portilla.
Melkein heti kohdattuaan solmivat 26-vuotias Jaakko de la Gardie ja 23-vuotias ruhtinas Mikael lujan ystävyyden liiton. He olivat molemmat urheita ja jaloja, molemmille hymyili tulevaisuus valoisaa, lupaavaa hymyä.