"Kätchen on luvannut häntä kasvattaa. Kenties Maria voi kerran valmistaa minulle sen onnen, jota vailla minun nyt täytyy olla. Ah, Kustaa, jospa hänessä kerran näkisin uuden Katin, kuinka onnellinen silloin olisinkaan!"
"Onko sinun luja päätöksesi jättää meidät?"
"Lujempi kuin koskaan."
"Silloin puhun siitä isälleni jo tänään. Tulet kai jouluksi takaisin?"
"Äitisi ja sisaresi saavat kernaasti uskoa niin, mutta kuninkaalle ja sinulle tahdon avomielisesti tunnustaa, että aikomukseni on pysyä herttuakunnassani." Niin he erosivat.
Mutta Kustaa meni ensiksi Kätchenin luo. Kätchen oli juuri keskustellut Maria Elisabetin kanssa. Tämä näytti happamelta ja nyrpeältä.
Kustaan nähdessään hän huudahti: "Nyt kai säästyn enemmältä täksi päiväksi!" Ja hän kiiti kuin nuoli huoneesta.
"Ilkeä kuten aina", sanoi Kustaa katsoen hänen jälkeensä.
"Olen kenties ollut liian ankara", sanoi Kätchen. "Mutta sinä tahdoit sanoa minulle jotakin?"
"Ainoastaan sen, että Juhani on päättänyt muuttaa Itä-Göötanmaalle."