"Hän tekee oikein. Hän tarvitsee enemmän toimintaa ja huolenpitoa muiden hyväksi."
"Hän tekee ainoastaan velvollisuutensa. Juhani on kieltäytynyt siitä, mitä pitää korkeimpana maallisena onnenaan."
Kätchen punastui. "Todellinen onni", sanoi hän, "on siinä, että tietää täyttävänsä velvollisuutensa. Sitä paitsi on kohtuullista, että maksamme siitä kunniasta, että meidät on asetettu yhteiskunnan kukkuloille yli kaikkien muiden."
"Maksamme kärsimyksillä ja kieltäytymällä kaikesta elämän onnesta!" väitti Kustaa vastaan. "Niin, mahdollisesti meidän täytyy käydä kovaa taistelua täällä ansaitaksemme onnemme ylhäällä. Sillä epäilen suuresti, antaako kuningaskruunu meille taivaan kansalaisoikeuden."
"Kukaan ei liene niin höperö, että uskoisi sitä", sanoi Kätchen hymyillen.
"Etkö tiedä, että hovi-imartelijamme väittävät, että kuninkailla ja kuningattarilla on taivaassa oma asuntonsa ja siinä asianmukainen upeus ja palveluskunta", puuskahti prinssi nauraen.
"Kun siedämme moista lirunlarua, emme parempaa ansaitsekaan", sanoi
Kätchen harmistuneena.
"Se on totta", virkkoi Kustaa, kietoi käsivartensa hänen kaulaansa ja suuteli häntä. "Sinä olet oikea pikku filosofi, ja sentähden minä rakastan ja ihailen sinua kaikesta sydämestäni."
* * * * *
Täyttääkseen kaikki kuninkaalliset velvollisuutensa oli Kaarle ikivanhan tavan mukaan päättänyt tehdä Eerikin-retkensä, kuningaskulkunsa, ja se tapahtui suurella loistolla ja upeudella. Kuningatar, prinssit ja prinsessat, valtakunnan korkeimmat herrat ja monia vieraitakin herroja otti osaa retkeen, samoin monia hovin ja kanslian virkamiehiä. Saattoväkenä oli henkikaarti ja kaksi komppaniaa jalkaväkeä.