Niin kulettiin juhlasaatossa ja juhlahumussa kautta maan, ja kaikkialla kehoitettiin kansaa esittämään valituksensa, mihin saattoi olla aihetta.
Nyköpingistä suuntasi herttua vihdoin matkansa Itä-Göötanmaata kohden ja Svintunassa oli Juhani häntä vastassa koko herttuakuntansa ritariston ja aatelin keralla. Ja nyt nousivat juhlallisuudet huippuunsa koko matkalla. Vadstenassa julisti kuningas säädyille monin juhlamenoin, että tämä maakunta oli annettu Juhani herttualle läänitykseksi, ja kehoitti heitä uskollisuuteen ja kuuliaisuuteen. Herttua vannoi kuninkaalle läänitysvalansa.
Itä-Göötanmaan juhlallisuudet päättyivät rajalla Holaveden luona upeihin päivällisiin, jotka syötiin koreissa teltoissa.
Ja kuningaskulkue jatkoi matkaansa. Mutta Ramundebodassa sai kuningas ikäviä uutisia sodasta Liivinmaalta. Chodkiewicz oli saanut lisäväkeä ja petoksella valloittanut Pernovan.
Sigismund yllytti venäläisiä Ruotsia vastaan, jonka aikoi valloittaa takaisin heidän avullaan.
Kaikki nämä uutiset saivat kuninkaan keskeyttämään Eerikin-retkensä. Arbogassa hän nousi laivaan ja purjehti suoraa päätä Tukholmaan ryhtyäkseen tarpeellisiin toimenpiteihin.
20.
TYÖPÄIVÄN PÄÄTTYMINEN.
Ei riittänyt vielä sota puolalaisia ja venäläisiä vastaan, Tanskasta sai Kaarle kolmannen vihollisen.
Paitsi vanhaa riitaa kolmen kruunun vaakunasta, ärsytti nuorta Kristian IV:ttä Kaarlen vaatimus, että Ruijan Lappi kuului Ruotsin kruunulle Jäämeren rannikkoa myöten, olipa hän ottanut arvonimekseenkin "Lappalaisten kuningas." Tanskalaiset taasen väittivät koko rannikon kuuluvan Norjalle, ja siitä syntyi moninaisia rettelöitä.