* * * * *
Ylväs rouva oli Nyköpingistä päästänyt ylhäisimmät hovineitsyensä kunkin kotiinsa ja tuonut ainoastaan kaksi vaatimattominta mukanaan Örebrohon.
Toinen oli Maria Näf, Taalaissa tapetun skotlantilaisen vapaaherran tytär, toinen, Kaarina, taasen oli oppineen professorin Nicolaus Bothniensiksen tytär.
Nämä molemmat neitoset istuivat linnan neitsytkamarissa ahkerin käsin pistellen muuatta herttuattaren ylistetyistä koruompeluksista. Se oli oviverho, paksua flanderilaista silkkiä, jonka armollinen rouva oli tuonut mukanaan kotoaan ja johon oli ommeltava leopardeja ja hirviä kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa asennoissa.
Kaarina neitsyt, joka purki hienoa kultalankaa kerältä, huudahti pelästyneenä:
"Voi minua, kultalanka on lopussa, ja herttuatar sanoi, että sen pitäisi riittää koko työhön!"
"Hän tietenkin saa antaa lisää", vastasi Maria ja kohotti tuokioksi katseensa monisarvisesta hirvestä, jota hän parhaallaan piirsi kankaalle.
"Kyllä kuulee, ettet tunne häntä", vastasi toinen huoaten.
"Vaikka olenkin ollut täällä kauemmin kuin sinä?"
"Niin, muutamia kuukausia! Mutta hän on aina ollut ystävällisempi sinua kohtaan… Kenties hän luulee sinun viihtyvän täällä."