"Minähän viihdynkin", vastasi Maria ja kallisti päätänsä, tarkastaen voisiko vielä laittaa pienen sarvenhaaran.
"Mutta minä en!" huudahti Kaarina kiihkeästi. "Oi, olisinpa kultaisessa kodissani, sisarusteni ja ystävieni seurassa!"
Maria katsoi veitikkamaisesti häneen. "Ketä ystävistäsi kaipaat enimmän?"
"En tiedä", vastasi Kaarina punastuen.
"Jos luottaisit minuun, viihtyisit varmaan paremmin", tuumi Maria.
"Kuinka niin?"
"Me voisimme puhua hänestä."
"Sitä juuri minä en tahdo."
"Olkoon sitten, minä en ole utelias."
"Et ymmärtäisi minua!"