Molemmat naiset toivottivat hänet tervetulleeksi ja lausuivat muutamia kohteliaita sanoja.
Sitten esitettiin hänet myös Kätchenille ja Heidin rouvalle, sitten järjestyksessään molemmille neitsyille ja lopuksi pojille, jotka tahtoivat puristaa hänen kättänsä hekin.
"Osaatko kaikkea?" kysyi Kustaa.
"En suinkaan."
"Mutta minä tahdon oppia kaikki!"
"Silloin saa prinssi vastedes ottaa toisen opettajan."
"Siihen on kenties aikaa siihen."
Hilpeän juhla-aterian jälkeen sai Juhani Skytte lukea jouluvirren.
Sitten erottiin.
Tunnemme joulujuhlat Sten Sturen ajoilta. Niitä täällä jäljiteltiin. Naapurit tulivat läheltä ja kaukaa, tulivat koreapukuiset kaupunkilaisetkin. Ja molemmat saivat ihailla ruokalaitoksia ja käyttää niitä hyväkseen.
Sitten käytiin oikein sydämen halusta karkeloon. Herttua kysyi Juhani Skytteltä, miksei tämä tanssinut, ja tämä sanoi pyytäneensä Maria Näfiä, mutta neitsyt oli juossut tiehensä eikä näyttäytynyt sen koommin. Silloin meni herttua itse etsimään tytön käsiinsä, sanoi, että tämä oli oikea letus, pani hänen kätensä Juhanin käteen ja sanoi tahtovansa, että he tanssivat yhdessä koko illan. Merkillistä kyllä, näytti se miellyttävän heitä yhä enemmän, mitä kauemmin he karkeloivat.