"Leopold, etkö häpeä!" huudahti äiti kiihkeästi. "Vaadin siksi kunnioitusta persoonaani kohtaan, ettei…"
Poika syleili äitiään. "Anteeksi, mutta olethan sanonut, etten saa salata mitään…"
"En ollut odottanut, että poikani mieleen saattaisi tulla niin arvottomia ajatuksia. Nyt alkaa minua arveluttaa, voiko tyttö parka jäädä tänne…"
"Jos äitini tarvitsee peruuttaa lupauksensa minun tähteni, käskekää, täytyykö minun tästedes pysyttäytyä poissa huoneistanne vai saanko astua sinne maahanluoduin katsein ja ajatellen ainoastaan… madonnaa."
Herttuatar katsoi häneen ja näki veitikan pilkistävän hänen suupielestään. "Kaikki saa olla ennallaan, mutta ole varma, että pidän sinua silmällä."
Nuori mies suuteli hänen kättään. "Tulet olemaan tyytyväinen minuun."
"Sitä toivon. Katso onko pater Alliaga kotona, haluan häntä puhutella."
"Hänenkö on ryhdyttävä käännyttämään?"
"Leopold!"
"Menen heti. Tahdon vain sanoa, että kun on kysymys kauniiden kerettiläisneitojen käännyttämisestä, luulen voivani tehdä sen yhtä hyvin kuin Alliagakin." Samassa hän pujahti tiehensä.