"Ah, mikä huoli äidillä on pojistaan", huokasi Maria rouva.
Tuokion kuluttua saapui pater. Hän tuskin oli yli kolmenkymmenen, synkät, salamoivat silmät olivat kainosti maahan luodut, ja syvään kumartaen hän lähestyi herttuatarta. "Teidän armonne on suvainnut kutsua minua."
"Istukaa. Sanokaa, tunnetteko ketään pater Edviniä?"
Pater Alliaga hieman säpsähti. "Ennenkuin vastaan kysymykseen, täytyy minun tietää syy siihen", sanoi hän tyynesti.
Herttuatar kertoi melkein Elsan omin sanoin.
Pater istui kauan vaiti, mutta sanoi vihdoin: "Lupaan ottaa tiedustellakseni asiaa."
"Saanko sanoa sen hänelle?"
"Jos teidän armonne suvaitsee, saattaa olla tarpeellista, että vastedes tutkin hänen sisäisiä ajatuksiaan."
Herttuatar loi häneen epäluuloisen katseen, mutta hän katsoi rukoillen madonnankuvaan ja näytti rukoilevan pyhältä neitsyeltä voimaa vaikeihin tehtäviinsä. Kelpo rouva teki salavinkaan ristinmerkin, hän oli tehnyt vääryyttä paterille.
Päivälliselle kokoontuivat hovin kaikki jäsenet. Elsa näki ensi kerran vaaliruhtinaan; tämä oli pitkä, laiha herra, piirteet kylmät ja jäykät. Mutta hänkin näytti yllätetyltä Elsan nähdessään, vaikka oli jo edeltäpäin kuullut, että hänen puolisonsa oli ottanut uuden hovineidin. Aterian aikana kiintyi hänen katseensa useita kertoja Elsaan.