"En voi sille mitään, millainen olen."
Taasen syntyi lyhyt hiljaisuus. "Sinä olet hyvä tyttö, Maria", puuskahti Kaarina. "Ja tahdon avata sinulle sydämeni, vaikket ymmärtänekään minua… Osaatko kehrätä ja kutoa?"
"Kyllä toki, kotona laitoin aina kankaita."
"No, kuka sinua auttoi rohdinten vitomisessa?"
"Aina piiat!"
"Minua auttoi hän! Kuka sinulle antoi loimenpäitä, kun pujottelit kangasta niisiin?"
"Äiti melkein aina."
"Minulle antoi hän, ja ne olivat suloisimpia hetkiämme… hitaasti se kävikin."
"Sen voin uskoa."
"Kuka sinulle teki puolia?"