"Et tainnut enää ikävöidä sieltä pois?"
"He eivät saaneet minua sairashuoneesta pois hyvällä eikä pahalla. Sairaallakin äidillä on tarkka silmä, ja hän havaitsi pian salaisuuteni. Päivää ennen kuolemaansa hän pani kätemme yhteen ja siunasi liittomme."
"Siinä löivät ilo ja suru kättä keskenään."
"Katarinan läsnäolo esti minua joutumasta epätoivoon, ja hautajaisten jälkeen seurasin häntä hänen kotiinsa ja pyysin hänen kättänsä. Monien neuvottelujen jälkeen päätettiin häät vietettäväksi helmikuun 20 päivänä, hänen vanhempainsa omana hääpäivänä."
Tässä tuli keskustelun keskeyttämään muuan sotamies, joka ilmoitti, että suuri joukko Kalmarin puolustusväestöä oli karannut ja olivat nyt tulleet leiriin pyrkimään herra Kaarle Kaarlenpojan palvelukseen. Tämä meni heti heidän puheilleen.
Mielellään hän suostui heidän pyyntöönsä. Heiltä sai hän myös hyviä uutisia. Linnassa alkoi elintarpeiden puute käydä yhä tuntuvammaksi, ja jollei mitään apua tullut, oli linna pian pakoitettu antautumaan.
Kun Kaarle Gyllenhjelm kertoi tästä ystävälleen ja lisäsi, että kenties oli ehdotettava sopimusta, suostui Samuel Niilonpoika kaikkeen, mutta osoitti samalla niin hätäilevää levottomuutta, että Gyllenhjelm kysyi kummissaan mikä häntä vaivasi.
"Satunnainen pahoinvointi vain", vastasi hän. "Koetan nukkua sen pois."
Hän paneutui aikaisin levolle ja nukkui melkein heti.
Gyllenhjelmistä näytti hänen laitansa hieman kummalliselta. Mutta sovinnonhieronta vei hänen aikansa ja ajatuksensa, kunnes hänkin meni yömyöhään levolle.