Suuresti hämmästyi hän, kun hänet seuraavana päivänä herätti aseveljensä, joka seisoi hänen vuoteensa vieressä täydessä puvussaan.
"Mitä on tapahtunut?" huusi hän nähdessään tämän kiihoittuneen muodon.
"Minun täytyy antautua vaaraan, että minut tuomitaan petturina", vastasi Samuel Niilonpoika. "Sillä lähden täältä heti matkalle."
"Mistä syystä?" kysyi Gyllenhjelm hypähtäen vuoteestaan.
"Kihlattuani uhkaa suuri vaara. Jo kahtena yönä on äitini kutsunut minua häntä suojelemaan. Minun täytyy, täytyy mennä!"
Oli jotakin melkein hurjaa hänen epätoivossaan Hän taisteli vielä velvollisuutensa kanssa, ja taistelu näytti työläältä.
"Voit kieltää minua lähtemästä", sanoi hän käheällä äänellä. "Mutta minä en vastaa seurauksista."
"Lähde heti", sanoi Gyllenhjelm. "Tulen kyllä toimeen yksinkin muutamia päiviä. Kuinka pian luulet voivasi olla takaisin?"
"Ripeällä ratsastuksella voin joutua Edbyhyn jo tänä iltana. Jos kaikki on hyvin, olen täällä jälleen huomisiltana."
"Herran haltuun! Tule milloin joudat."