"Maan asema on sellainen, että sitä uhkaavat suurimmat vaarat, jollei meillä ole kuningasta."
"Kruununprinssi on äsken täyttänyt seitsemäntoista vuotta, ja autuaan puolisoni tahdon mukaan on hänet kruunattava kuninkaaksi vasta kahdeksantoista vuotta täytettyään."
"Niinpä kyllä, mutta ajatelkaa, teidän majesteettinne, että olemme vihollisten ympäröimät. Ainoastaan täysivaltainen kuningas voi ottaa kannettavakseen vastuun, joka sisältyy voimakkaaseen puolustukseen."
Kristina epäröi. "Mitä muut neuvosherrat sanovat?" kysyi hän.
"Käännyin ensiksi teidän majesteettinne puoleen."
"Miksi niin, herra valtaneuvos?"
"Hänen korkeutensa, Juhana prinssi, ei näytä olevan aivan horjumaton luopumispäätöksissään."
"Kuka sen on sanonut?" huudahti Kristina kiihkeästi.
"Kruunun loiste on kovin houkutteleva. Hänen korkea setänsä myönsi hänelle suurimman oikeuden, eikä ole mahdotonta, että jotkut ovat neuvoneet häntä peruuttamaan luopumisensa."
Kristinan poskille hulvahti suuttumuksen puna, mutta hän tyyntyi pian ja lisäsi: "Herttualla on sija ja ääni neuvostossa, kunnes kruununprinssi täyttää neljäkolmatta vuotta. Minä istun herttuan rinnalla ja pidän silmäni auki tästedes kuten tähänkin asti!"