"En ole varma siitä. Mutta tiedän hyvin, että hän on rajattomasti uskollinen kruununprinssiä kohtaan ja pelkää joutua suurempaan vastuunalaisuuteen."
"Sanon hänelle miten onnelliseksi ihminen tuntee itsensä rakastetun puolison rinnalla", vastasi Oxenstjerna hymyillen.
"Rakastetun, niin, siitäpä juuri riippuu kaikki! Kuitenkin koetan vielä kerran saada hänet puhumaan."
"Kiitos, tiedän, että käytätte vaikutusvaltaanne niin hänen kuin yleiseksikin hyväksi."
He erosivat vaihdettuaan lujan kädenlyönnin, heitä molempia odottivat tärkeät tehtävät.
Ei ollut helppoa päästä yksityisesti leskikuningattaren puheille. Hän otti tosin osaa holhoojahallituksen neuvotteluihin ja lausui sangen varmoja mielipiteitä esilletulevissa kysymyksissä. Mutta sillä välin oli tarkoin juhlameno-ohjeita noudattaen istuttava suremassa.
Valtaneuvoksen pyyntöön päästä yksityisesti hänen puheilleen vastattiin sentähden kieltäen. Mutta kun hän lähetti sanan, että asia oli mitä tärkein ja että lykkääminen saattoi koitua vahingoksi, saatiin sureva leski vihdoin taivutetuksi suostumaan ja häntä pyydettiin tulemaan jo samana iltana.
"Minua kummastuttaa", olivat hänen ensimäiset sanansa Oxenstjernalle, "ettette voi yhtä hyvin esittää sanottavaanne valtiokokoukselle."
"Se ei käy päinsä. Sillä ensiksikin vaaditaan siihen teidän majesteettinne suostumus ja toisekseen on se teidän armonne esiteltävä neuvostossa."
Kristina heitti häneen kummastelevan ja epäluuloisen katseen.
"Antaahan kuulua!" sanoi hän kylmästi.