Väri vaihteli Juhanan poskilla. Hän ei näyttänyt tietävän mitä oli sanottava.
Sillä välin keskusteli Kustaa Aadolf Juhana Skytten kanssa. "Mikä,
Juhana ystäväni, tekee sinut tyytymättömäksi?" kysyi hän.
"Pelkään teidän korkeutenne liian suuren lempeyden seurauksia. Ajatelkaahan, että teidän autuas isävainajanne perusti valtansa juuri varsinaiseen kansaan."
"Hänellä oli syytä tyytymättömyyteen, minulla ei ole mitään sellaista; sallikaa minun koettaa eikö rakkaudella ja luottamuksella voi voittaa ihmisiä!"
"Jumala siunatkoon teidän korkeuttanne, mutta minä pelkään, ettei se tule onnistumaan."
* * * * *
Muiden läsnäolevain poistuttua keskusteli Akseli herra Yrjänä Gyllenstjernan kanssa. "Olen tehnyt mitä olen voinut viedäkseni herttualta halun kruunuun", sanoi jälkimäinen. "Mutta en saa häntä puhumaan suutansa puhtaaksi. Kenties ovat syynä taloudelliset huolet, Itä-Göötanmaa ei riitä, hän on auttamaton tuhlari, ja hänen seurueensa noudattaa esimerkkiä."
"Saadaksemme kuninkaanvaalin menemään yleisen toivomuksen mukaan täytyy meidän suostua niin paljoon kuin suinkin", sanoi Oxenstjerna.
Yrjänä Gyllenstjerna pudisti päätänsä. "Tavallisesti prinssi luottaa minuun, mutta nyt ei hän tahdo sanoa mitään. Kenties häntä huolestuttaa avioliittonsa, leskikuningatar pitää kiirettä."
"Prinssi kenties haluaa niin itsekin."