"Tämä on suurta hälinää tyhjästä", sanoi hän suurella mielenmaltilla ja melkein koettaen laskea leikkiä. "Äidin- sydän, joka on kauan huokaillut ikävöiden rakastettua poikaansa, rientää häntä vastaan ja — torjutaan loitolle!"
"Ei niin, teidän majesteettinne, se itse torjuu pojan luotaan."
"Älkäämme kiistelkö sanoista, saanen viedä kuninkaan vieraansa luo, jonka hän näyttää unohtaneen."
Parista puutarhassa ei aika ollut tuntunut pitkältä; pfalzkreivi kertoi vilkkaasti ja vauhdilla matkoistaan, ja prinsessaa näyttivät ne huvittavan.
Iloisen juttelun keskeytti kuninkaan ja leskikuningattaren saapuminen, ja korkea rouva alkoi heti kysellä pfalzkreiviltä tämän veljestä, arkkipiispasta, ja palattaessa linnaan kulki kreivi koko ajan kuningattaren rinnalla.
Kuningas ja prinsessa seurasivat jäljestä, ja nyt sai Kätchen tietää mitä oli tapahtunut. Senjälkeen Kustaa Aadolf kysyi kiihkeästi, eikö Ebban heti pitänyt päästä pois.
Kätchen pyysi häntä olemaan varovainen ja lupasi valvoa nuorta tyttöä.
"Minä kirjoitan Magnus kreiville, että hän ottaa hänet huostaansa", sanoi Kustaa Aadolf.
"Ilmoita kuningattarelle tämä aikeesi. Luulen, että hän silloin menettelee varovammin."
Sillaikaa oli kuningatar keskustellessaan pitkämatkaisen vieraansa kanssa käynyt yhä harvasanaisemmaksi. Ilmeisesti hän kuunteli mitä hänen takanaan keskusteltiin.