Huudahdus! Siinä seisoi leskikuningatar.
Suuttumus ja halveksuminen kuvastui hänen kasvoillaan. "Te menette heti huoneeseenne", käski hän Ebbaa.
Tämä oli vaipunut lattialle, kuningas tahtoi nostaa hänet pystyyn.
"Täällä olen minä käskijä", puuskahti Kristina, "ja minä anon, että teidän majesteettinne suvaitsisi jättää hovineitsyeni minun huolenpitooni."
"Kuninkaana olen oikeutettu valitsemaan puolisokseni kenen jalosukuisen neitsyen hyväksi näen", sanoi Kustaa Aadolf liikutuksesta vapisevin äänin, "ja olen siksi valinnut jalon, kauniin Ebba Brahen."
"Yhdeksäntoista vuotiaan nuorukaisen lemmenhoureet eivät merkitse mitään, ja olen varma siitä, että teidän majesteettinne toinnuttuaan on tuleva parempiin ajatuksiin."
"Missään tapauksessa en petä sitä, jolle olen vannonut uskollisuutta."
"Valitettavasti kaunotar ei siitä tule tietämään mitään, yksinäisyys ja heikko ravinto on paras lääke lemmensairaille."
"Älkää pakoittako minua äärimäisyyksiin, teidän majesteettinne! En ole koskaan lyönyt laimin osoittaa kunnioitusta teitä kohtaan."
Kuningatar kohotti katseensa poikaansa. Tämä oli kalpea, mutta silmät säkenöivät tulta.