Maria Elisabet toivoi sydämestään, että prinsessa pian vapauttaisi hänet läsnäolostaan. Kätchen lähtikin kahdeksan päivän kuluttua, eikä sisar kiittänyt häntä edes toivottamalla onnea matkalle. Herttua sitä vastoin saattoi häntä kappaleen matkaa ja sanoi erotessa, että elämän viimeinen päivänsäde katosi hänen mukanaan.
7.
ITÄRAJOILLA.
On vanha totuus, että yksi huoli vetää useampia mukanaan. Suuresta itäisestä naapurimaasta saapui lakkaamatta huolestuttavia uutisia.
Selvisi pian, etteivät venäläiset aikoneet tosissaan tehdä Kaarle Filipistä tsaaria, ja melkeinpä vain näön vuoksi nuori prinssi jäi vielä toistaiseksi Viipuriin. Hän oli kuin kotkanpoika häkissä, hänen ympärillään raivosi sota, mutta hän ei saanut ottaa siihen osaa; kuinka kovin hän nakuttikaan kullattua häkkiään, ulos ei hän päässyt.
Hän sai onnittelukirjeitä ja valloitti venäläisiä lippuja. Mutta hän ei ollut mukana, kun ne otettiin, ja Vaasojen toiminnanhaluiselle suvun nuorelle vesalle ei se sentähden merkinnyt mitään.
Serkku, Saksin herttua Julius, oli piirittänyt Augdovia, mutta hänet oli lyöty ja ajettu matkoihinsa. Miksei Kaarle Filip saanut olla mukana? Syyksi sanottiin, että äskenpestattua sotaväkeä oli vaikea pitää aisoissaan ja puhuttiin kapinoimisesta. Hän olisi kyllä pitänyt ne koossa ja palauttanut jokaisen täyttämään velvollisuutensa.
Kolmentoista vuotias prinssi paloi halusta näyttää kuntoaan, ja jollei olisi ollut epämiehekästä, olisi hän itkenyt harmista. Nyt puristi hän vain kätensä nyrkkiin ja sanoi: "Odottakaahan, vielä minäkin kerran täytän kuusitoista vuotta!"
* * * * *
Kenties hänestä ei olisi valta ollut niin kadehdittava, jos hän olisi voinut nähdä yhdeksäntoista vuotiaan veljensä, joka parhaan ystävänsä ja uskottunsa rinnalla istui kumartuneena yli kirjeen, joka oli hänen edessään pöydällä.