Tähän aikaan varsinkin hollantilainen Abraham Cabeljou auttoi hallitusta sotatarpeiden hankinnassa. Tämä oli 1609 muuttanut äskenperustettuun Göteborgiin ja saanut paljon kannatusta Kaarle IX:ltä, joka muun ohella oli hänelle uskonut uuden kaupungin katujen järjestämisen, vastuunalaisen tehtävän, jonka hän suoritti kuninkaan tyytyväisyydeksi.
Hänen mukanaan tai hänen toimestaan muutti suuri joukko hollantilaisia maahan. Nämä, jotka olivat tunnetut ammattivireydestään, levittivät työtaitoa eri ammattien ohella ja nauttivat sentähden erinäisiä etuja.
Abraham Cabeljou oli oikeastaan kauppamies, hänellä oli useita laivoja, ja hän vei ulkomaille paljon ruotsalaista kuparia. Tämä kauppa oli silloin jonkun aikaa kuulunut kruunun suurimpiin tulolähteihin, ja Cabeljou joutui sentähden usein tekemisiin Kustaa Aadolfin kanssa, varsinkin siksi, että hän oli osoittanut suurta kykyä hankkiessaan itselleen ulkomaisia hopearahoja. Olihan sitouduttu maksamaan Elfsborgin lunnaat hopeataalareissa, ja tanskalaiset pitivät lujasti kiinni ehdoista. Sotatarpeita hankittaessa oli hän myös oivallinen välittäjä. Tiedettiin kyllä, että hän siinä katsoi omaa parastaan, mutta niinhän jokainen olisi tehnyt, ja hänen vaatimuksensa olivat kohtuullisemmat kuin oli odotettu.
Mies oli pitkäkasvuinen, mutta hänellä oli tavattoman notkea selkä, pienet, läpitunkevat silmät ja otsa, joka todisti hyvää ymmärrystä. Ja hän oli erinomaisella täsmällisyydellä toimittanut kuninkaan ensimäiset suuremmat tilaukset.
Kun hänet kutsuttiin puheille uudestaan, sitoutui hän uudet tilaukset toimittamaan melkein minä päivänä tahansa, ja parasta kenties oli, että hän määräsi maksuehdot kuninkaalle niin edullisiksi kuin suinkin.
Hänen mentyään sanoi Kustaa Aadolf: "Merkillistä! Minulla on syytä olla mieheen täysin tyytyväinen, mutta kuitenkin tunnen hänen läsnäollessaan tympeyttä, jota en voi selittää."
"Hänellä kuuluu olevan ihastuttava tytär", huomautti Åke Tott. "Mutta sydämeni on onneksi varattu valkean vihoja vastaan."
"Olen nähnyt hänet", puuttui herra Akseli Banér puheeseen, "ja niin uskomattomalta kuin kuuluneekin, uskallan väittää, että häntä ulkomuotoon nähden voi verrata kauneista kauneimpaankin."
"Ketä tarkoitat?" kysyi kuningas käyden tarkkaavaiseksi.
"Ketäs muuta kuin Magnus kreivin jaloa tytärtä."