Vähän ennen kuninkaan lähtöä Örebrohon palasi henkisotilas Geflestä ja antoi huolellisesti käärityn kirjeen herralleen.
Tämä otti sen ääneensä tykyttävin sydämin; päällekirjoituksesta hän tunsi Ebbansa käsialan.
Kirje sisälsi uudenvuoden-onnentoivotuksen kuninkaalle ja monet kiitokset uudenvuodenlahjasta. Sitten Ebba pyysi, ettei hänen majesteettinsa enää puhuisi leskikuningattarelle eikä pyytäisi hyväksymistä heidän rakkaudelleen; se ei auttaisi mitään, katkeroittaisi vain yhä enemmän kuningattaren mieltä ja tuottaisi onnettomuutta hänelle itselleen.
Kustaa Aadolf vastasi heti vakuuttaen muuttumatonta rakkauttaan; kunhan vain Ebba olisi kärsivällinen, niin lopulta kuningatarkin taipuisi. Hänen uskollisuuteensa ja lujuuteensa sai aina luottaa, ja hän pyysi Ebbaa antamaan hänelle vakuutuksen uskollisesta vastarakkaudesta, se lohduttaisi häntä palavassa kaipauksessaan.
Kirje päättyi kuten tavallisesti moniin onnentoivotuksiin, ja alla oli Kustaan ja Ebban yhteenkiedotut nimikirjaimet.
Mutta tuskin oli tämä sydämenasia toimitettu, kun jo valtiotoimet alkoivat.
Jo joulukuussa oli kuningas kirjoittanut veljelleen, että tämä voi tulla Turkuun ja siellä odottaa avovettä.
Valtiopäiväin alettua sai kuningas säätyjen lupauksen välttämättömästä avusta Venäjän sodassa, jollei tsaari taipunut korvaamaan niitä suuria uhrauksia, jotka Ruotsi oli tehnyt. Mutta kun Kustaa selitti, että hänen aikomuksensa oli itse lähteä sotaan, silloin tekivät niin säädyt kuin kuningatarkin pontevia vastaväitteitä. Kuningas vastasi, ettei kenenkään tarvinnut pelätä, että hän saattaisi valtakunnan vaaraan varomattomuudellaan. Hän oli siksi ijäkäs, että osasi avoimin silmin katsoa eteensä.
Kuningatar muutti takaisin Tukholmaan ja Kustaa Aadolf sai suureksi ilokseen nähdä jälleen rakkaan Ebbansa, mutta tätä vartioitiin niin ankarasti, että oli mahdotonta päästä kahdenkeskiseen keskusteluun. Katse, kädenpuristus vain, enempää ei nuori kuningas toistaiseksi uskaltanut.
Oli tuleva aika, jolloin hän koko maailman nähden sai sanoa valittuaan omakseen, eikä siihen kestänyt kauan, siitä oli hän lujasti vakuutettu.