Erohetki oli käsissä. Kuningatar oli epätoivoinen, mutta sittenkin hän muisti lähettää pois kauniin hovineitsyensä.
Kuningas ei saanut sanoa hänelle jäähyväisiä. Mutta viime hetkessä hän kirjoitti Ebballeen, ettei tämä koskaan saanut epäillä hänen rakkauttaan, vaikkei hän monilta tehtäviltään saisikaan aikaa kirjoittaa. Kun he eivät nyt pitkiin aikoihin saisi nähdä toisiaan, lähetti hän pienen kukan, jolle saksalaiset ovat antaneet nimen "Vergiss mein nicht", ja pyysi, että Ebba ottaisi tämän ujon muiston vastaan yhtä sulalla sydämellä kuin sen oli lähettänyt "nuorukainen, joka toivottaa teille monta tuhatta hyvää yötä ja pysyy teille uskollisena aina kuolemaan saakka."
Lassi Antinpoika vei tämänkin kirjeen. Kaikissa salaisissa tehtävissä kuningas kääntyi nyt hänen puoleensa.
Juhana Kasimiria, joka kuninkaalta oli pyytänyt Kätchenin kättä, oli kuningas pyytänyt odottamaan valtiopäiväin lausuntoa. Kreivi oli saapunut Örebron valtiopäiville ja saanut vastauksen, ettei hän ennen voinut saada prinsessan kättä, ennenkuin oli esittänyt takeet, että hänen tuleva puolisonsa saisi kohtuullisen eläkeveron ja huomenlahjan.
Tämän vastauksen saatuaan matkusti Juhana herra Saksaan, ensin kirjoitettuaan prinsessalle ja vakuutettuaan, ettei hän kauan viipyisi poissa.
Kuningas lähti pohjoista kohden toivoen Merenkurkun yli pääsevänsä Suomeen. Mutta kaikki, jotka oli lähetetty tiedustelemaan edeltäpäin, saapuivat ilmoittaen, ettei jää kantanut yli Pohjanlahden. Kuninkaan täytyi sentähden matkustaa pitkää kiertotietä Tornion kautta.
Antero Soop matkusti edeltä hoviväen kanssa ja hankki yöpaikat; kuningas seurasi verkkaan jäljestä.
Hernösandissa kohtasivat kuninkaalliset veljekset toisensa. Kaarle Filip oli kasvanut suureksi ja vahvaksi, hän oli mielellään tahtonut käydä kahakoihin, sanoi hän, mutta valtuutetut olivat arkoja hänestä, ikäänkuin hän olisi ollut mikäkin tyttö.
Kuningas iloitsi hänen raikkaasta ja reippaasta ulkonäöstään ja antoi hänen tehtäväkseen edustaa Tukholmassa hänen persoonaansa. Prinssi oli iloinnut mielessään siitä, että saisi kääntyä kuninkaan mukaan, ja hänen oli ilmeisesti sangen vaikea taivaltaa yksin kotiin.
Luulajasta jatkui matka lisätyllä vauhdilla, kuningas tahtoi pian matkustaa joka päivä kolmisen peninkulmaa ja yhtä pitkältä öin. "Se on välttämätöntä", kirjoitti hän voudeille, "sillä matka on pitkä, ja aikamme käy muuten lyhyeksi."