Ei ollut niinkään helppo täyttää hänen toivomuksiaan, sillä hänellä oli seurueessaan enemmän kuin kaksisataa henkeä. Kuitenkin tekivät voudit kaikkensa kuningasta tyydyttääkseen. Hyviä ratsuja hankittiin kaikkiin kyydinvaihtopaikkoihin, ja jo maaliskuun 19 päivänä tuskin kaksi viikkoa Luulajasta lähdön jälkeen saavuttiin Hämeenlinnaan.

Siellä yhdyttiin Evert Horniin, joka seurasi mukana Turkuun.

Häneltä sai kuningas tietoja vihollisten asemasta. Laatokan linnoitusta piirittivät venäläiset, Novgorodia vastaan marssi venäläinen kenraali Trubetzkoj, ja eräässä vallituksessa Staraja Kussan lähistöllä väijyi 2,000 venäläistä, joita Saksin herttua Julius turhaan piiritti.

Novgorodissa oli sellainen elintarpeiden puute, että täytyi ampua hevoset. Sentähden vallitsi kaupungin asujanten keskuudessa suuri tyytymättömyys.

Ne eivät olleet mitään hyviä enteitä. Neuvottelujen jälkeen päätettiin, että Evert Horn matkustaisi Novgorodiin neuvottelemaan De la Gardie'n kanssa niistä sotaliikkeistä, joihin lähinnä oli ryhdyttävä. Lisäksi oli hänen vietävä Jaakko herralle vakuutus, että kuningas heti odotettujen elintarpeiden saavuttua tulisi apuun.

Evert herra matkusti, ja kuningas, joka jo matkalla oli saanut jokseenkin selvän käsityksen maan tilasta, sanoi tahtovansa viipyä Turussa muutamia viikkoja.

Heti kun tuli tunnetuksi, että kuningas oli kaupungissa, riensi maalaiskansaa kaikilta tahoilta valittamaan hätäänsä ja anomaan lievennystä rasituksiin. Valitukset koskivat enimmäkseen laittomasti riistettyjä veroja ja pakkokestityksiä. Voudit ja tuomarit kutsuttiin puheille, monet valitukset ratkaistiin heti, toiset jätettiin tarkemmin tutkittaviksi.

Kun maassa ei ollut kouluja köyhille lapsille, määräsi kuningas sellaisia perustettavaksi.

Tavattomalla kärsivällisyydellä kuunteli Kustaa Aadolf kaikkia valituksia ja tutki niitä ja sai viidessä viikossa monet asiat uuteen järjestykseen. Ja kun kuningas vihdoin lähti Turusta, seurasivat häntä suuret väkijoukot, jotka itkien ja siunaillen tahtoivat nähdä edes vilahduksen hänestä, jota he sanoivat "Jumalan lähettämäksi".

Matkaa jatkettiin itään, ja kun kuningas oli luvannut muutamia päiviä vierailla rikkaan herrasmiehen Arvi Tönnenpojan luona, hän lähti tämän Pernajassa omistamaan Tyysterinkylän kartanoon. Täältä meni hän Narvaan, jonne saapui kesäkuun 16 päivänä.