Gyllenhjelm matkusti, hän sai luvan viipyä vain kaksi päivää De la Gardie'n luona, sitten oli hänen palattava Narvaan noutamaan kirjeitä ja viestejä, jotka oli vietävä Ruotsiin.
Samaan aikaan oli kuningas antanut Evert Hornille käskyn käydä
Augdovia piirittämään; siinä oli käytettävä suomalaista ja
ruotsalaista sotaväkeä, ja ne joukot, jotka olivat sijoitetut
Narvaan, lähetettiin heti sotanäyttämölle. Niiden, joita odotettiin
Ruotsista, piti tulla perästä.
Mutta Kustaa ei puhunut kenellekään siitä, ettei hän suinkaan aikonut kauempaa olla toimettomana katselijana. Nuori veri paloi halusta taistojen tuoksinaan ja vihollisia voittamaan.
Sentähden olivat hänen tunteensa sangen sekavat, kun eräänä päivänä valtiokansleri seisoi äkkiarvaamatta hänen edessään.
"Voinko uskoa silmiäni?" huudahti hän syleillen ystäväänsä. "Sinä täällä, Oxenstjerna! Mikä tuuli on puhaltanut sinut yli Itämeren?"
"Teidän majesteettinne tietää, että minä rakastan leutoja tuulia", vastasi valtiokansleri. "Sellaisella tuulella olen keinunut tänne tuoden kuninkaalleni rakkaimmat terveiset hänen äidiltään, sisariltaan ja sukulaisiltaan ja lopuksi koko kansalta, joka hätäilee rakastetun kuninkaansa hengen tähden ja minun kauttani rukoilee, että tahtoisi viipymättä palata."
Kuninkaan kasvoille kohosi heleä puna, ja hän vastasi tukahutetusta harmista väräjävällä äänellä:
"Onko Ruotsissa ehditty unohtaa, että elämä ja kuolema on Herran kädessä, ja ettei meillä ole oikeutta ajatella itseämme sinä hetkenä, jona täytämme velvollisuutemme. En ole tähän asti pannut enkä vastakaan pane suotta henkeäni alttiiksi, mutta en myös aio arkana jänistää, missä minun rohkeuteni voi muita kehoittaa seuraamaan. Kaikista vähimmän olisin odottanut sellaista viestiä sinulta, Oxenstjerna!" — Ja nuori kuningas kääntyi harmistuneena pois.
"Tulinen vaasalaisveri!" virkkoi valtiokansleri myhäillen. "Se unohtaa, että koko valtakunnan onni ja onnettomuus on riippuvainen kuninkaan elämästä!"
"Vaikkapa voisinkin myöntää sen", puuttui Kustaa jälleen innokkaasti puheeseen, "vaikkapa olisin määrätty korkeimpaan maan päällä, Jumalan soturiksi, etkö luule, että hänen kätensä suojelee maata ja kansaa. Panen kaiken luottamukseni häneen ja toivon, että tekin tahtoisitte tehdä samoin."