Katarina otti sen. "Pidän huolta siitä, että hän saa sen", sanoi hän.
Ebba Brahe peitti kasvonsa liinallaan, hän itki kuin sydän olisi pakahtumaisillaan.
Katarina taputti lempeästi hänen päätänsä. "Itke itkettäväsi", sanoi hän, "tiedän, että se tekee hyvää."
Ebba koetti puhua, mutta ei voinut nyyhkytykseltään.
"Luota minuun", sanoi vanha rouva. "Tahdon olla äitinä sinulle."
"Meneekö hän nyt naimisiin Margareta Cabeljouin kanssa?" uikutti Ebba.
"Mitä ajattelet! kuningas ottaa rakastajattarensa omasta maasta, mutta hän menee naimisiin ainoastaan vertaistensa kanssa."
"Lähettäkää sormus hänelle heti", pyysi Ebba kiihkeästi.
"Hänen äitinsä saa ratkaista, milloin se hänelle annetaan. Lähetän sen kuningattarelle."
"Silloin suuttuu hän entistä kovemmin minuun."