Kenties oli Lucia kyllästynyt Danzigiin ja sen oloihin, sillä vuonna 1608 suostui hän muuttamaan Ruotsiin, johon Messenius oli aina halunnut. Mutta nyt oli salattava todellinen ajatustapansa. Molemmat puolisot olivat yhtä mieltä siitä, että oli pyrittävä saavuttamaan niin esivallan kuin nuorisonkin luottamus ja siten valmistettava katolisen opin palauttamista Ruotsiin.
Hurskaat jesuiittaisät olivat luvanneet vaivasta hyvän palkan, ja suuri historioitsija alentui ryömimään tomussa Ruotsin mahtajain edessä ja erittäinkin Kaarle IX:n jonka hän väitti polveutuvan kuuluisasta Antenor troialaisesta.
Mutta vanha kuningas epäili pahoja juonia, ja häntä tyynnyttääkseen teki Messenius uskollisuusvalan Ruotsin alamaisena. Täten onnistui hän tyynnyttämään kuninkaan epäluulot ja hänet nimitettiin professoriksi Upsalan korkeakouluun. Täällä hän kunnostautui julkaisemalla oivallisia tieteellisiä teoksia ja antamalla opetusta kahdeksan tuntia päivässä sillä menestyksellä, että kuulijoita aivan virtaamalla virtasi hänen oppisaliinsa.
Mutta asiat eivät pysyneet kauan tällään. Messenius suosi ylhäisaatelisten lapsia muiden kustannuksella, esiintyi yleensä erittäin ylimielisesti ja itserakkaasti ja lausui julkisesti, että hän yksin oli enemmän arvoinen kuin toiset professorit yhteensä.
Mielten rauhoittamiseksi kutsuttiin Messenius Tukholmaan, jossa hän sai valtioarkiston hoitoonsa. Mutta pian yhytettiin hänet valtiollisesta ja jesuiittalaisesta juonittelusta, ja edellisestä tiedämme mitä siitä seurasi.
* * * * *
Kustaa Aadolf ei ollut koskaan ottanut niin vähän osaa perhe-elämään kuin tänä vuonna. Mutta pojan kunnioitus, jota hän aina osoitti äitiään kohtaan, velvoitti häntä joskus tervehtimään häntä. Ja silloin kuningatar enimmäkseen puhui siitä, että kuninkaan oli aika valita itselleen puoliso ja siten turvata kruununperimys suvulleen. Alussa Kustaa Aadolf vastaili vältellen, mutta kun äiti kivesti yhä kovemmin, antoi hän kerran sangen tiukan vastauksen, ettei aikonut mennä koskaan naimisiin.
Kuningatar puraisi huultaan. Oli selvää, että poika vielä kantoi Ebba Brahen kuvaa sydämessään. Jos he vielä joutuisivat yksiin, ei kukaan tiennyt mitä saattoi tapahtua.
Leskikuningatar Katarina kirjoitti Strömsholmasta, että hänen rakkaasta Ebbastaan kehittyi parhaallaan oivallinen emäntä, mutta kuninkaan kotiinnuttua oli hänet usein nähty itkusilmin. Näytti sentähden luultavalta, että hän vielä rakasti kuningasta.
Kristina rouvan sielu oli levottomuutta ja pelkoa täynnä, ja hän neuvotteli innokkaasti asiasta uskotun sihteerinsä Chesnecopheruksen kanssa. Tämä lupasi hankkia hänelle tarkan selon kaikesta mihin kuningas ryhtyi. Tämän urkinnan tulokset näyttäytyivät pian.