* * * * *
Maaliskuussa 1617 saapui viesti, että helmikuun 27 päivänä venäläiset olivat kuin olivatkin vihdoin allekirjoittaneet rauhanehdotuksen.
Ensi töikseen Kustaa Aadolf silloin kirjoitti De la Gardie'lle vakuuttaen iloaan ja mielihyväänsä onnellisen päätöksen johdosta, johon vihdoin oli päästy niin monien vastusten jälkeen. Mutta niinpä olikin sotapäällikkö yhtä suurella taitavuudella johtanut rauhanneuvotteluja kuin ennen sotaliikkeitä. Kuningas käsitti aivan hyvin, että ainoastaan kova ahdinko oli saattanut pakoittaa Venäjän sellaiseen rauhaan kuin nyt oli saatu, mutta hän tiesi myös, että jollei rauhaa olisi syntynyt, olisi Ruotsin sotajoukko ollut nukassa, sillä sen elinehdot edellisenä talvena olivat sanomattoman vaikeat.
Stolbovan rauha tietää Ruotsin ylivallan huippukohtaa itäiseen naapuriin nähden. Tosin ei enää ollut ajattelemistakaan ruotsalaista ruhtinasta Venäjän valtaistuimella ja Novgorodia Ruotsin alusvaltiona, mutta Suomi oli saanut sen rajan Venäjää vastaan, mikä sillä on vielä tänäänkin, ja Inkerinmaa oli voitettu Ruotsin vallan esimuuriksi. Vironmaa oli yhdistetty Suomeen.
"Toivon Jumalan avulla", virkkoi Kustaa Aadolf, "että venäläisen on tästedes vaikea hypätä sen puron ylitse." Hän tarkoitti sillä Itämerta, jonka rannoilta Venäjä oli sulettu pois.
Rajakiveen Salmissa, Laatokan pohjoispuolella, hän piirrätti tämän kirjoituksen: "Tähän asetti valtakunnan rajan Kustaa Aadolf, Ruotsin kuningas; Jumalan avulla olkoon hänen työnsä pysyvä."
Stolbovan rauhassa oli Kustaa Aadolf päättänyt toisen isiltäperityn sotansa ja päättänyt sen niin, että hänen nimensä mainittiin ympäri Eurooppaa. Mutta Venäjän sodalla oli ollut merkitystä ainoastaan Ruotsin ja Puolan historiassa; siihen sotaan, joka oli vielä jäljellä, sisältyi suuri elinkysymys, joka vavistutti koko Eurooppaa.
Oli kysymyksessä paljon enemmän kuin taistelu Kustaa Aadolfin ja Sigismundin, Ruotsin ja Puolan välillä muutamista Itämeren toisella puolen olevista maista. Käytiin suurta taistelua katolisuuden ja protestanttisuuden välillä, vuosisadan suurta taistelua.
10.