Kruunajaisjuhla, joka oli vietettävä Upsalassa, oli määrätty heinäkuun 22 päiväksi. Säädyt, joiden oli oltava läsnä, oli ensin kutsuttu kokoontumaan Tukholmaan kesäkuun lopulla, jolloin oli tarkastettava ja hyväksyttävä kuninkaanvala ja lisäksi neuvoteltava veroista ja muista maan sisäisistä asioista.
Kuningas avasi valtiopäivät puheella, jossa puhui Venäjän kanssa tehdystä rauhasta, kuinka Ruotsin rajat olivat avartuneet ja paremmin turvatut hyökkäyksiä vastaan. Kun juhlallisen puheen jälkeen rauhanpäätös oli luettu, nousivat säädyt ja vakuuttivat alamaista kiitollisuuttaan kuninkaalle ja niille miehille, jotka suurella rohkeudella ja varovaisuudella olivat vieneet tämän pitkällisen sodan onnelliseen loppuun.
Kun ensin oli selvitetty muutamia leskikuningattaren esittämiä kinastuskysymyksiä herttuakuntain ja hänen eläkealueittensa oikeuksista, säädettiin vihdoin valankaavat. Kuninkaan vala sisälsi seitsemän kohtaa: rakastaa Jumalaa ja hänen kristillistä kirkkoaan, pitää ja kaita kaikkia säätyjä Jumalan puhtaassa sanassa, puoltaa kirkon, kuninkaan, kruunun ja koko kansakunnan oikeutta; suojella totuutta ja oikeutta, sortaa kaikkea vääryyttä; olla uskollinen alamaisilleen, ei ketään köyhiä turmella hengen tai jäsenten puolesta j.n.e.
Perintöruhtinaat lupasivat osoittaa kuninkaalle sitä alamaisuutta, johon he vuoden 1604 perintöyhdistyksen mukaan olivat hänelle velvolliset. Valtaneuvosten lupaukset sisälsivät suunnilleen samaa, ja aatelissääty sitoutui lisäksi tekemään ratsupalvelusta ja taivuttamaan veronalaisen rahvaan suorittamaan lailliset veronsa. Samat sanat olivat pappisvalassakin, ja papit sitoutuivat kehoittamaan sanankuulijoitaan alamaiseen tottelevaisuuteen.
Vihdoin oli kruunajaiset vietettävä. Jo puoli vuotta sitten oli niitä ruvettu valmistelemaan. Suurista aateliskartanoista oli lainattu pöytäliinoja, talous- ja kyökkikaluja. Olipa aina Suomesta saakka noudettu puutuoppeja, haarikoita, puulautasia ja sen sellaista, jota kruunajaisissa tarvittiin. Sillä kaikkia, yksin alhaisimpia palvelijoitakin, oli sellaisessa tilaisuudessa runsaasti ruokittava.
Turun linnanisäntää käskettiin panettamaan kruunajaisiin 200 tynnyriä olutta 300 tynnyristä maltaita. Varovaisuuden vuoksi kuitenkin selitettiin kirjeeseen kiinnitetyssä lapussa, ettei olueen ollut pantava niin paljoa maltaita kuin oli mainittu, vaan sitä enemmän humaloita, niin ettei siitä tulisi kovin "väkevää ja karmakkaa".
Lapista Tornion takaa lähetettiin 100 poroa, Luulajasta 80 ja Piitiöstä 60. Ne oli laskettava laitumelle saariin, josta ne mukavasti saisi teurastettavaksi kruunajaisiin.
Kauan oli kruunajaisia lykätty, mutta lopulta määrättiin ne vietettäväksi lokakuun 12 päivänä Upsalassa, johon valtiopäivät oli siirretty tärkeimpäin asioiden ratkaisun jälkeen.
Kruunaus ei ollut ainoastaan uskonnollinen toimitus, vaan kuten ainakin tähän aikaan todellinen kansanjuhla, jonka kustannukset suoritettiin erityisesti kannetulla kruunausverolla.
Kuningas matkusti Tukholmasta koko kuninkaallisen huoneen, hovin ja säätyjen seuraamana. Lähtiessään tervehdittiin häntä lauluin ja soitoin lehteriltä, jonka porvaristo oli pystyttänyt Norrmalmin torille (nykyiselle Kustaa Aadolfin torille). Kaikki mitä siihen aikaan oli mainiota ja loistavaa, oli saapunut Upsalaan tähän juhlaan. Aatelisto, joka tavallisuuden mukaan oli tarkoitettu korottamaan hovin loistoa, oli saapunut upeissa varustuksissaan, kreivit ja vapaaherrat lääniensä lippujen alla. Pidettiin aatelisvelvollisuutena esiintyä loistolla ja prameudella.