Erityinen kirje oli lähetetty "Ruotsin rouville", että nekin miehissä saapuisivat.
Kruunajaispäivänä kokoontui aateli seitsemän aikaan aamulla Upsalan linnaan, mutta muut säädyt tuomiokirkkoon.
Kuninkaan, leskikuningattaren, herttuain ja aatelin ratsumiehet ja sitä lähinnä Upsalan lippukunta oli asetettu molemmin puolin tietä linnasta kirkolle ja lähimmäksi linnaa henkivartioita niin pitkälle kuin riitti.
Tätä ratsukujaa myöten kulki kruunajaiskulkue Upsalan linnasta tuomiokirkkoon. Etumaisina tuli kaksi airuetta, heidän jäljestään kuusi torvensoittajaa, sitten hovimarsalkka ja aatelisto kolmimiehisissä ruoduissa, sitten Henrik Horn marsalkkasauvoineen, hänen jäljestään valtaneuvokset kaksitellen, sitten kreivi Abraham Brahe ja kreivi De la Gardie. Tämän jälkeen arkkipiispa kantaen sarvea, valtakunnan rahanvartia avainta ja hametta, kansleri omenaa, amiraali valtikkaa, marski miekkaa ja drotsi kruunua. Tämän kulkueen jäljestä seurasi kuningas ratsain neljän aatelismiehen kantaman kunniataivaan alla.
Kuninkaan jäljestä seurasivat ensin herttua Kaarle Filip ja Juhana herttuan lähettiläs ja heidän jäljestään kuninkaan ja herttuain henkipalvelijat ja henkisotilaat; sitten kuningattaren hovimarsalkka ja kuusi ruotua aatelistoa, kolme herraa ruodussaan, sitten leskikuningatar ajaen yksin vaunuissa, hänen jäljestään pfalzkreivitär ja sitten muu rouvasväki.
Kirkon portilla seisoivat piispat ottaen kuninkaan vastaan, ja Linköpingin piispa lausui tervehdyksen: "Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen!" Kirkossa olivat säädyt seisoallaan.
Kun kuningas oli astunut alttarin eteen ja kohotetuin käsin tehnyt valan, jonka Akseli Oxenstjerna saneli, ja saanut voitelunsa arkkipiispalta, nousi hän valtaistuimelleen ja hänet koristettiin vallan vertauskuvilla.
Hänen sen jälkeen otettuaan käteensä miekan "hyvien ja hurskaiden suojelukseksi ja pahojen ja uskottomain rangaistukseksi" astui kaksi airutta esiin huudahtaen korkealla äänellä:
"Nyt on kuningas Kustaa Aadolf Svean ja Göötanmaan kruunattu kuningas, hän eikä kukaan muu!"
Tähän vastaukseksi koko seurakunta huusi: "Jumala hänen majesteetilleen pitkää ikää ja onnea antakoon!"