Sittenkun kuningas oli antanut takaisin vallanmerkit henkilöille, jotka niitä olivat kantaneet juhlakulkueessa, paitsi kruunua, jonka hän jätti päähänsä, ja valtikkaa, jonka piti kädessään, astuivat esiin herttua Kaarle Filip ja Juhana herttuan valtuutettu ja ottivat vastaan läänityksensä, jonka jälkeen valtakunnan neuvosherrat perätysten tekivät säädetyn valan. Koko seurakunta viritti sitten virren: "Jumala, sua kiitämme" juhlallisen soiton säestyksellä, ja juhlakulkue palasi linnaan, missä upea kruunajaisateria oli laitettu linnansaliin. Näillä vieraspidoilla alkoivat yhtä vaihtelevat kuin loistavatkin juhlallisuudet. Kronikka mainitsee niiden joukossa yhdet turnajaiset ja kaksi kehäratsastusta.
Lokakuun 17 päivänä lyötiin ritariksi Venäjän sodan sankari Jaakko De la Gardie ja muutamia muitakin aatelismiehiä muistettiin ritariketjuin ja lahjoin. Oppi sai tunnustuksensa siten, että nyt ensi kerran vihittiin teologian tohtoreita. Seppelöitsijäksi oli kuningas nimittänyt Akseli Oxenstjernan, ja hän seppelöi niin arkkipiispan kuin useita muitakin kirkon eteviä miehiä.
Sillaikaa jatkettiin juhlallisuuksia, ja lukuisain remupäivien jälkeen tekivät säädyt uskollisuudenvalansa ja allekirjoittivat tämän viimeisen valtiopäiväpäätöksensä, ennenkuin lähtivät kukin kotiinsa.
* * * * *
Leskikuningatar oli pysynyt harvinaisen tyynenä juhlapäivien ajan, eivätkä mitkään purkaukset olleet häirinneet kuninkaallisten sukulaisten keskinäisiä suhteita. Hän ei ollut edes kiukutellut siitäkään, että herttua Kaarle Filip osoitti silmiinpistävää hellyyttä valtakunnanrahaston hoitaja Seved Bibbingin nuorimmalle tyttärelle Elisabetille.
Ei voitu kieltää, että hän oli suloinen, tämä pienokainen, mutta hän oli niin tavattoman hento ja hieno, että saattoi pelätä ensimäisen tuulenhenkäyksen taittavan hänet. Kuningatar oli sen sanonutkin Kaarle Filipille, mutta tämä vastasi: "Sama tuulenhenkäys saa ottaa mukaansa minutkin, sillä minä en voi elää ilman häntä."
Se nyt ei merkinnyt mitään. Seitsentoistavuotiaana nuorukaisella on monia päähänpistoja, ja kuningatar olikin vastannut tähän poikansa purkaukseen:
"Luulen, ettei kukaan hovin nuorista kaunottarista voisi sinua vastustaa."
Muuten sai nuori herra elää omissa hoteissaan, hän ei varmaan tuottaisi äidilleen sellaista surua kuin vanhempi veljensä, se kiittämätön. Monta kertaa äiti oli nähnyt surun piirteen Kustaan korkealla otsalla, ja vastoin tahtoaankin hän oli silloin tullut ajatelleeksi Ebba Brahea.
Äiti ei voinut vapautua pelosta, että hänen poikansa kenties jonakin päivänä raivasi pois kaikki esteet ja riensi nuoruutensa rakastetun luo. Mutta se oli estettävä, äiti ajatteli jo keinoa, jolla ainaiseksi tekisi heidän lähestymisensä mahdottomaksi, ja hänellä oli suunnitelmansa valmiina. Venäjän sodan sankari, Jaakko De la Gardie kutsuttiin yksityiskeskusteluun kuningattaren luo ja hänet otettiin vastaan melkein äidillisellä hellyydellä.