Silloin sovinnonhierojat saapuivat kolmannen kerran, ja nyt Riga antautui. Kaupungin hallitusmiehet tekivät tosin muutamia heikkoja yrityksiä saada parempia ehtoja; kauppiastapaan he tarjosivat summan rahaa ja naisten koristeet, mutta kun kuningas päättäväisesti hylkäsi lahjan, antautuivat he armoille.
Kustaa Aadolf käski sanoa heille, ettei heidän tarvinnut häntä lepyttää lahjoilla; Riga ei ollut tehnyt hänelle mitään vääryyttä; hän tarvitsi heidän kaupunkiaan siksi, että Puolan kuningas oli hänen vihollisensa. Kaikki hyökkäykset Ruotsia vastaan oli suunniteltu Rigassa. Sentähden ei voitu maksaa niin korkeaa hintaa, että hän sen vuoksi luopuisi niin tärkeästä paikasta, kun meidän Herramme oli sen kerran antanut hänen valtaansa.
Seuraavana päivänä, sunnuntaina syyskuun 16 päivänä, Kustaa Aadolf saapui juhlallisesti kaupunkiin.
Kaupunginvanhimmat olivat vastassa kentällä kappalenmatkaa portin ulkopuolella ja toivottivat hänet tervetulleeksi korealla puheella, johon hän vastasi heti lausuen toivomuksen, että kaupunki tämän jälkeen pitäisi yhtä lujasti kiinni Ruotsin kruunusta kuin oli tähän asti ollut uskollinen puolalaisille.
Juhlakulkue lähti pyhän Pietarin kirkkoon, jossa laulettiin Te Deum sen johdosta, että kaupunki oli pelastunut ryöväykseltä. Juhlallisuus päättyi siihen, että kuningas hyvän lupauksensa mukaan vahvisti kaupungin erivapaudet, antoipa sen säilyttää oikeutensa lyödä omaa rahaakin. Hän pidätti vain oikeuden saada sijoittaa kaupunkiin niin suuren linnanväen kuin hyväksi katsoi.
Juhana Banérin, joka oli osoittanut ihmeteltävää urhoutta, julisti kuningas juhlallisesti Ruotsin soturien suurimmaksi sankariksi ja nimitti hänet itägööttalaisen rykmentin päälliköksi.
Samana päivänä antautui Dünemünde miekaniskutta, ja viikkoa myöhemmin asukkaat tekivät Ruotsin kruunulle uskollisuuden- ja alamaisuudenvalan. Yleinen mieliala kaupungissa oli lyhyessä ajassa kokonaan muuttunut, ja kaupungin vanhimpain päämiehet sanoivat kuninkaalle, ettei kukaan ollut uskonut häntä niin lempeäksi ja suopeaksi kuninkaaksi.
Mutta lempeys ei ulottunut jesuiittoihin asti; nämä saivat käskyn luovuttaa kirkkojen avaimet ja lähteä heti kaupungista. Jesuiittain joukossa oli yli kahdeksankymmenvuotias Laurentius Nicolsi, jonka muistamme Juhana III:n ajoilta nimellä Luostari-Lassi. Kustaa Aadolfin kerrotaan nuorekkaassa protestanttisessa innossaan puhutelleen vanhaa katolilaista jokseenkin ankarasti, joka oli kerkeä antamaan sanan sanasta.
Rigan valloitus oli Pohjolan merkillisimpiä sotatapauksia, ja ensi kerran oli nyt protestanttinen kuningas voittanut katolisen suurvallan. Kustaa Aadolfin nimi liiti maineen siivin yli maailman. Protestanttisuuden esitaistelijat kyselivät toisiltaan, oliko Kustaa Aadolf oleva se, joka pystyi vapahtamaan kärsivät kansat paavilaisuuden vallasta.
Riga sai oikeuden lähettää edustajansa Ruotsin valtiopäiville ja sai sitä paitsi melkoisia tiluksia lahjaksi. Liivinmaan aatelisto kutsuttiin marraskuussa Rigaan vannomaan uskollisuudenvalansa ja ottamaan Ruotsin kuninkaalta vastaan läänityksensä.