Tämän voitonriemun aikana ilmaantui kuitenkin huolia vastaisuuteen nähden. Ruokavarat olivat loppumaisillaan, samoin ruuti, vaatteet, sukat ja kengät.
Saadakseen väelleen paremmat asunnot lähti Kustaa Aadolf syysmyöhään Rigasta ja marssi Kuurinmaalle, joka ei ollut nähnyt vihollista moniin vuosiin. Mitovan pääkaupunki vallattiin ja partiojoukkueita lähetettiin aina Liettuan rajoille saakka. Mutta jonkun ajan kuluttua kuninkaan oli pakko palata Rigaan, koska puolalainen armeija oli tehnyt hyökkäyksen Tartosta. Se ajettiin yli rajan, ja sitten päättyivät sotatoimet siksi vuodeksi. Kuitenkin vallattiin Wolmarin ja Lairin kaupungit ja muutamat muut pikkulinnoitukset ja miehitettiin ruotsalaisin miehin.
Armeijan asetuttua tammikuun alussa 1622 talvimajoilleen Kustaa
Aadolf lähti Narvaan matkustaakseen sieltä ympäri Pohjanlahden
Ruotsiin.
Koko retkellä oli mitä hellin suhde vallinnut veljesten välillä, ja Kaarle Filip, joka oli niittänyt paljon kunniaa miehekkäällä olennollaan ja uljaalla rohkeudellaan, oli erittäin rakastettu niin päällystön kuin miehistönkin kesken.
Narvassa herttua sairastui tähän aikaan liikkuvaan sotaruttoon. Lääkäri sentään uskoi, että jos hän vain pysyisi hiljaa, niin tauti pian helpoittaisi.
Mutta valtiokanslerilta saapui kirjeitä, joissa tämä kiirehti kuningasta pian palaamaan. Useat tärkeät kysymykset vaativat kuninkaan läsnäoloa. Ja Maria Eleonoran epätoivoiset kirjeet olivat yksi ainoa pitkä rukous, että hän kiireimmiten palaisi.
Ja Kustaa Aadolfia, joka vietti enimmät osat päivistään veljensä sairasvuoteen ääressä, raateli häntäkin ikävä kotiin ja halu jäädä paikoilleen. Kaarle Filipin hellittämättömistä kehoituksista hän vihdoin päätti lähteä, ja veljekset erosivat toivoen pian näkevänsä jälleen toisensa.
Maria Eleonora oli Geflessä kuningasta vastassa. Ja suuri oli riemu Tukholmassa, kun kuningas ja kuningatar vihdoin saapuivat. Rigan voittaja oli ennen ollut ruotsalaisten rakkauden esine, nyt oli hän saavuttanut heidän ihailunsa, ja pienet ja suuret kilpailivat hänen näkemisestään.
Leskikuningatar yksin istui huoneissaan, uutinen Kaarle Filipin kuolemasta oli syvästi koskenut häneen. Kuinka palavin mielin hän odotti uutisia!
Sellaisia saapui kaksi päivää kuninkaan palaamisen jälkeen. Nuori herttua oli kuollut. Hänen elämänsä oli sammunut tammikuun 25 päivänä 1622, yhdennelläkolmatta vuodellaan.