Isku oli kova; leskikuningatar sulkeutui huoneihinsa eikä tahtonut nähdä ketään. Äidinsydän oli menettänyt ainoan säikeen, joka häntä sitoi elämään, eikä hän enää välittänyt mistään.
Herttuan läänitykset palautettiin kruunulle ja sen jälkeen säädettiin, etteivät kuninkaan nuoremmat pojat saaneet läänityksiä. Edellisinä aikoina oli niistä saatu liian surullisia kokemuksia. Oli syntynyt riitoja ja eripuraisuuksia, joista olisi saattanut koitua paljon pahaa.
* * * * *
Ilokseen Maria Eleonoralla oli nyt miehensä kotonaan, eikä hän jättänytkään häntä pitkiksi hetkiksi rauhaan.
"Suo minun ainoastaan olla läheisyydessäsi ja kuulla ääntäsi", pyysi hän hellittämättä. Kun kuningas sanoi hänelle, että valtion tehtävät kutsuivat, täyttyivät hänen silmänsä kyynelistä, ja hän pyysi kuningasta määräämään ajan, jolloin sai odottaa häntä jälleen.
Kustaa Aadolf teki sen, kuitenkin ehdolla, että väliin saattoi tapahtua, että hän viipyi kauemmin kuin oli aikonut.
Jos kuningas saapui ennen määrättyä aikaa, kiiti Maria Eleonora häntä vastaan, kietoi käsivartensa hänen kaulaansa ja sanoi olevansa onnellisin ruhtinatar maailmassa. Jos hän sitä vastoin tuli liian myöhään, oli onneton puoliso allapäin ja kysyi, oliko kuningas lakannut häntä rakastamasta.
Silloin vaadittiin Kustaa Aadolfilta mielenmalttia voidakseen sietää oikkuja niin suuntaan kuin toiseenkin. Hän kohteli puolisoaan kuin pientä lasta, hyväili ja lorusi, mutta ajatustenvaihto heidän välillään oli mahdoton.
Nuori, kaunis kuningatar vaati myös, että häntä oli huvitettava. Hän kaipasi karkeloja ja soittoa, mutta suuri perhesuru kielsi sen. Sen sijaan kokoontuivat hovipiirit ja maan etevimmät kuningattaren huoneihin osaksi vakavaan, osaksi hilpeään keskusteluun. Kuningatar tavallisesti kuunteli sukkelasuisten hoviherrojen kaskuja raikuvin naurunpuuskin. Kuningas sai sillaikaa tilaisuutta vakavaan keskusteluun Oxenstjernan kanssa. Kummallakaan näillä ei ollut aikaa iloitteluun. Elämän syvin vakavuus täytti heidän mielensä, epäilykset, taistelut, voitot ja tappiot asettivat heille alituiseen uusia vaatimuksia. Kustaa Aadolfin oli tehtävä suoritettava, mutta sen suunnitteli Akseli Oxenstjerna ja suoritti valmistelut. Hänelle kuului varojen hankinta ja niiden käyttäminen mitä suurimmalla huolella ja säästäväisyydellä.
* * * * *