"En tiedä… kenties täytyy minun kysyä leskikuningattarelta, onko minun lähdettävä täältä", kuiskasi Ebba nyyhkyttäen.
"Onko prinssi sanonut mitään?"
"Ei sanaakaan!"
"Älä sitten ole tuhma. Älä ole tietävinäsi mistään, jollet itse tahdo lähteä täältä."
"Oi en, tahdon mielelläni jäädä hoviin. Rydboholmassa on niin ikävää."
"Ole vaiti sitten, älä ole näkevinäsi äläkä kuulevinasi, se on minun neuvoni."
* * * * *
Tähän aikaan saapui Nyköpingiin vanha tuttu, Niilo Stjernsköld. Hän kunnostautui mainiosti Venäjän sodassa, jossa Ivangorodin piirityksessä lopulta tuli sotamarsalkaksi Herman Wrangelin sijaan. Siellä sattui kuula hänen oikeaan sääreensä, ja hänen oli pakko paneutua sairasvuoteeseen. Sitten otti hän osaa Tanskan sotaan, vaikka hänen täytyikin kolmisen vuotta kulkea kainalosauvoilla.
Kun Kaarle IX lähti Ryssbyn vallituksilta, määräsi hän Stjernsköldin koko sotaväen päälliköksi. Tämä, joka oli sairas ja toisaalta kärsi elin- kuten sotatarpeidenkin puutetta, pyysi heti kuninkaan kuoltua hallitukselta eroaan. Ainoastaan mitä hartaimmin rukouksin ja luvaten pikaista apua saatiin hänet jäämään paikoilleen.
Voudit hankkivat tosiaankin muutamia uusia lippukuntia, ja niillä onnistui Stjernsköld lyömään takaisin tuhannen tanskalaisen hyökkäyksen.