Laivasto, johon kuului 145 alusta, oli Elfsnabbissa lähtövalmiina.
Laivoissa oli 14,000 miestä, ja odotettiin ainoastaan kuningasta.
Hän saapui iltahämärissä heinäkuun 22 p:nä, ja laivat nostivat heti
ankkurinsa.
Kustaa Aadolf tarvitsi preussilaisen sataman ja lasketti sentähden Pillovaan, Königsbergin ulkosatamaan, Frisches Haffiin vievän kulkuväylän varrella. Se oli tunnettu syvästä ja varmasta satamastaan, koko rannikolla ainoa, mihin suuremmat sotalaivat voivat saapua.
Täällä kyllä ampua paukuteltiin eräästä vallituksesta, jonka tarkoitus oli puolustaa satamaa, mutta puolalaisten tiedonantojen mukaan tapahtui se pelkällä ruudilla. Ruotsalaisten saapuminen oli niin odottamaton, ettei kaupungissa kukaan tullut ajatelleeksikaan vastarintaa. Kun pullistuvat purjeet sukelsivat aalloista esiin, joutuivat kaupungin viranomaiset aivan neuvottomiksi; mutta eipä ollutkaan miesmuistiin noussut vihollista täällä maihin. He seisoivat aivan typertyneinä eivätkä tienneet mihin oli ryhdyttävä.
Kun Pillova kuului Itä-Preussiin ja tämä maa oli Brandenburgin vaaliruhtinaan hallussa Puolan kruunun läänitysoikeudella, oli linnaväkenä ainoastaan vaaliruhtinaan väkeä, kaksi komppaniaa erään everstiluutnantin johdolla, joka piti vallitukset hallussaan. Heti laivaston asetuttua ankkuriin lähetti Kustaa Aadolf viestinviejän päällikön luo ja pyysi tätä kiireimmiten ilmoittamaan herralleen Ruotsin kuninkaan saapumisen. Hän lisäsi, ettei vaaliruhtinaan pitäisi siitä vihoitella, vaikka ruotsalaiset ottivatkin huostaansa pienen maapalan rantariutoilla suojatakseen itsensä väijytyksiltä.
Kuninkaan yritys olisi melkoisesti helpoittunut, jos puolalainen lääniherra ja mahtava Danzigin vapaavalta tahtoivat vetää yhtä köyttä Ruotsin kanssa, ja hän odotti sentähden uteliaana vastausta.
Vastaukseksi saapui tiedonanto, että Yrjänä Vilhelm ei ollut maassa eikä sentähden voinut vastata lankonsa kysymykseen. Sen sijaan saapui muutamia Königsbergin itäpreussilaisen hallituksen maaneuvoksia, joille everstiluutnantti oli lähettänyt pikaviestin ruotsalaisen laivaston saapumisesta.
Nämä herrat olivat sangen loukkautuneita ja selittivät, että kuninkaan rohkea teko tuntui heistä "hieman omituiselta". Mutta kun he saivat tietää, että ruotsalaista väkeä oli jo paljon noussut maihin, jättivät he vallituksen ja marssittivat väkensä pois. Vallitus miehitettiin ruotsalaisella väellä ja muutamin laivoin sulettiin Frisches Haffin suu.
Kuningas kaivatti vallituksia ympäri kaupungin, ja osoitteeksi tarkoituksestaan kotiutua sinne pitemmäksi aikaa hän asetti tullimiehen, jonka oli otettava kaikki tullimaksut Ruotsin kruunulle.
Kustaa Aadolfin mukautuvainen esiintyminen antoi maaneuvoksille rohkeutta jatkaa vastaväitteitään, mutta silloin hän pyysi heitä palaamaan kotiinsa herransa luo ja kehoittamaan häntä taisteluun puhdistetun uskon puolesta. Vaaliruhtinaan, yhtyipä hän liittoon tai ei, oli annettava selvä ja suora vastaus. Samoin oli Königsbergin kaupungin, jonka samoin kuin Rigan ja Danzigin katsottiin olevan muita riippumattomammassa asemassa, annettava kolmen päivän kuluessa puolueettomuusjulistuksensa, muuten oli kuningas tuleva varman ja jäntevän väen kanssa sitä noutamaan.
Maaneuvokset lupasivat tehdä voitavansa ja läksivät sen jälkeen tiehensä niin nopeasti kuin voivat.