* * * * *
Puola sai hitaasti väkeä liikkeelle. Vihdoin heinäkuussa marssi 4,000 puolalaista Graudenziin, johon he leiriytyivät. Ryöstäen ja raastaen he olivat merkinneet tiensä, ja väestössä he herättivät suurempaa kauhua kuin varsinaiset viholliset. Stanislaus Konietspolski, joka oli päällikkönä, oli tähän asti taistellut ainoastaan tataarien ja turkkilaisten kanssa. Sigismund ja urhea prinssi Vladislav tulivat kuukautta myöhemmin sotaväen, hovin ja puolalaisen ritariston kera, niin että sotajoukko nyt kaikkiaan nousi 10,000 mieheen. Tykkejä oli ainoastaan 12, jotka oli lainattu matkalla Thornin kaupungista.
Syyskuun alussa Sigismund marssi Mewen pikkukaupunkia vastaan, jonka muurien ympäröimää vanhaa linnaa puolustamassa oli ainoastaan 140 ruotsalaista ja 60 asestettua porvaria. Tämän valloitus oli oleva ensimäinen suurtyö. Leiriydyttiin vanhan ritarilinnan edustalle ja luotiin vallituksia leirin ympärille. Riippui vain kuningas Sigismundin päähänpistosta, millä hetkellä hän suvaitsi linnan vallata.
Mutta syyskuun 11 päivänä Kustaa Aadolfkin marssi Dirschausta Falkenauhun, jossa hän leiriytyi virran rannalle. Seuraavana päivänä päätti hän lähemmin tarkastaa vihollisen asemaa ja lähti liikkeelle 1,000 ratsumiehen ja 2,000 jalkamiehen keralla.
Matka kävi pitkin virran vartta, joka oli vasemmalla. Puolen penikulman marssin jälkeen nähtiin vihollinen, joka oli leiriytynyt eräälle vuorelle Mewestä länteen, mistä saattoi kenttätykeillään ammuskella kaupunkia, joka oli virran länsirannalla. Tasanko vuoren juurella oli tammi- ja pähkinämetsän peittämä.
Kuninkaan aikomus oli läpi metsän tunkeutua vuorelle tai Mewen linnaan, "kurjaan hökkeliin", kuten hän sanoi, ja sentähden hän käski osan joukkoaan lähteä liikkeelle siihen suuntaan. Odottamatta puolalainen ratsuväki tuli vastaan, ja syntyi tulinen taistelu, joka olisi voinut päättyä onnettomasti, jollei Kustaa Aadolf olisi saapunut oikeana hetkenä ja läsnäolollaan elähyttänyt joukkoja äärimäiseen ponnistukseen, joka saavutti menestystä.
Vihdoin tulla tömisti Sigismund poikansa kera vuorelta koko sotajoukko täydessä taistelujärjestyksessä. Nyt oli hän näyttävä mihin pystyi.
Suurimmassa kiireessä Kustaa Aadolf järjesti väkensä taisteluun ja laitatti tykit sinne, missä niitä parhaiten voitiin käyttää.
Heti sen jälkeen taistelu leimahti ilmiliekkiin, ja puolalaiset osoittivat suurta urhoollisuutta. Mutta kun ruotsalaisten tykit alkoivat soida, pakeni koko vihollisten sotajoukko vuorenrinnettä ylös, menetettyään 400-450 miestä kuolleita ja haavoitettuja.
Iltapimeä teki taistelusta lopun, ja Kustaa Aadolf palasi takaisin Falkenauhun. Seuraavana päivänä kuningas soudatti itseään venheellä pitkin virtaa tutkiakseen sen saaria ja perehtyäkseen Mewen ympäristöön. Tehtyään päätelmänsä hän palasi leiriin ja marssi syyskuun 19 päivänä jälleen Meweä vastaan. Tällä kertaa oli tehtävä rynnäkkö puolalaiseen leiriin.