Siinä olivat pääehdot. Ruotsin lähettiläät olivat luonnollisesti kieltäytyneet virkkamasta niistä mitään, tekivät vain ymmärrettäväksi, että ainoastaan Sigismundin tapaisella kuninkaalla saattoi olla otsaa tuoda sellaisia ilmoille.
Lokakuun lopulla kuningas palasi Pillovaan ja aikoi sieltä matkustaa meritse Ruotsiin. Valtiokansleri Akseli Oxenstjerna määrättiin sotaväen päälliköksi Preussiin ja "niiden kaupunkien ja maiden kuvernööriksi, jotka Ruotsilla siellä oli hallussaan".
Huhut kuninkaan voitoista olivat ennen häntä saapuneet isänmaahan, ja suurella riemulla otettiin hänet Tukholmassa vastaan. Maria Eleonoran ilo oli yhtä ylenpalttinen kuin tavallisesti, ja Kustaa Aadolfilla oli täysi työ häntä tyynnyttäessään.
Joulukuun 8 päivänä, kuukausi kuninkaan kotiutumisen jälkeen, synnytti Maria tyttären, joka kasteessa sai nimekseen Kristina, isoäitinsä mukaan.
"Jos Jumala suo, on hän korvaava minulle pojan", sanoi kuningas painaen lapsen sydämelleen. Ja sen jälkeen hän seisoi usein mietteissään lapsen kehdon vieressä, ikäänkuin aprikoiden: "Mitä on tästä lapsesta tuleva?"
17.
LAAJEMMILLE TANTERILLE.
Kristian IV oli yhdessä muutamien puolalaisten ruhtinaiden kanssa hyökännyt Westfaliin. Hän uneksi Elben ja Weserin välisen maan valloittamista. Tähän tehtävään ei hän sentään lainkaan pystynyt, eikä hän saanut sitä apuakaan, mitä hänelle oli luvattu. Pfalziin, sodan varsinaiseen maaliin, ei hän päässyt kuunaan, ja Lutterin luona Baremin rannalla hänen äskenvärvätyn joukkonsa löivät Tillyn vanhat, kokeneet soturit.
Senjälkeen riisuttiin Ala-Saksin aseet. Liittoutuneiden kokenut kenraali valtasi hiippakunnan toisensa jälkeen; ruhtinas toisensa jälkeen rukoili keisarilta anteeksi ja luopui Kristianista, joka vielä oleskeli Elben seuduilla.
Oli aivan silminnähtävää, että sota lähestyi Pohjolaa. Kustaa Aadolf katsoi välttämättömäksi kutsua säädyt koolle ja niiden kanssa neuvotella mitä oli tehtävä katolisen ylivallan hillitsemiseksi.