Ensiksi mainittu avasi valtiopäivät puhuen syistä, joiden tähden säädyt oli kutsuttu koolle niin vuoden lopulla. Sitten pyysi hän heitä seuraavana päivänä yhden aikaan saapumaan raatihuoneelle, jossa valtiopäiväkysymykset heille esitettäisiin. Sen jälkeen kokous hajosi.
"Etkö tahdo viettää päivää yhdessä meidän kanssamme?" kysyi Kustaa pannen kätensä serkkunsa olalle.
"Enpä luule… kenties tulen illalla", vastasi tämä ilmeisesti hämillään ja kohottamatta katsettaan.
Mutta Kustaa tarttui hänen käsivarteensa. "Minun luokseni ainakin voit tulla hetkeksi", sanoi hän. Ja herttua seurasi epäröiden.
"Meitä ei saa häiritä", kuului käsky kamaripalvelijalle, kun molemmat ruhtinaat menivät kruununprinssin huoneeseen.
Juhana istuutui ikkunan ääreen ja rummutti ruutuun katsellen ulos kadulle.
Kustaa katseli häntä hetken, sitten istuutui hän hänen rinnalleen ja sanoi: "Tahdotko kuunnella minua kotvan?"
"Mitäs muuta varten olisin tullut tänne?" kysyi Juhana ja jatkoi huvittavaa rummutustaan.
"Siitä hetkestä, jolloin ensi kerran sanoit luovuttavasi kruunun minulle, olen joka päivä rukoillen Jumalaa koettanut syventyä niihin vakaviin velvollisuuksiin, jotka kuninkaalle kuuluvat. Tiedän kyllä, että taakka käy raskaaksi, mutta tiedän myös, että Jumala voi antaa minulle voimia sitä kantamaan. Ja rauhan ja itsenäisyyden palauttaminen rakkaalle isänmaallemme, kaatuminen sen puolesta tai eläminen valmistaakseen sille onnea, kaikki tämä näyttää minusta niin kauniilta ja ihanalta, ettei minua peloita mikään kieltäymys, ei mikään työ. Mutta nyt…" hän epäröi tuokion ja jatkoi sitten lempeästi ja melkein rukoillen: "Juhana, veli… minusta tuntuu väliin, kuin epäilisit luopumustasi, sano minulle suoraan, jos teet niin, ja minä esitän asian Oxenstjernalle ja muille herroille; heidän avullaan voit sinäkin hallita maata ja valtakuntaa, mutta sinun täytyy tehdä päätöksesi heti, myöhemmin veisi se vain levottomuuteen ja selkkauksiin."
Rummutus oli lakannut, ja Juhanan pää vaipunut käsiin. Nyt hän kohotti kyyneleiset kasvonsa ja sanoi liikutettuna: "Luuletko, etten näe eroitusta välillämme! Sinä olet luotu kuninkaaksi, sanovat kaikki, enkä ole koskaan sitä kieltänyt. Mutta sinä et tiedä, kuinka minä kärsin mitättömyyteni tähden, se katkeroittaa mieleni, tunnen kateutta sinua kohtaan ja olen kyllästynyt itseeni ja koko maailmaan."