Kustaa kietoi käsivartensa hänen ympärilleen. "Sinä olet paljon parempi kuin itse luulet", sanoi hän. "Sinulta vain puuttuu toimintaa. Mutta sinun on otettava osaa sotaan, se kehoittaa aatelistoasikin seuraamaan sinua."
"Pelkään, että olen liian laiska."
"Ei hätää, jos vain tahdot."
"Tahdon kyllä, toimettomuus synnyttää pahoja ajatuksia, ja olen antanut paholaisen kuiskutella korvaani."
"Pelkään, että se koskee kihlausta sisareni kanssa?"
"Luuletko, että hän haluaa purkaa sen?"
"En, mutta sinä?"
"Kaikki horjuvaisuus on halveksittavaa, ja minä pysyn sanassani… Etkö ole nähnyt kuningattaren levottomuutta, kun olen lähennellyt hänen kaunista hovineitiään, mutta jos ottaisin Ebba Brahen puolisokseni, etkö luule, että se tekisi Kätchenin elämän helvetiksi?"
Kustaa oli kääntynyt pois salatakseen liikutustaan. "Häntä et siis herkeä koskaan rakastamasta", sanoi hän.
"Hän tahtoo, että minun on naitava hänen sisarensa, sentähden teen sen… tiedän, että siten voitan hänen kunnioituksensa", lisäsi hän.