Kuningattaren lähetti kutsui silloin prinssejä päivälliselle.

"Ethän eroa meistä tänään", virkkoi Kustaa.

"En, tahdon heti panna päätökseni toimeen."

Ja käsikainalossa menivät he kuningattaren luo.

Herttua ei vilaissutkaan Ebba Braheen, mutta oli sitä vastoin kohtelias ja ystävällinen Maria Elisabetia kohtaan, joka siitä niin ilostui, että hän — kenties ensi kertaa elämässään — unohti oikuttelunsa.

Seuraavana päivänä kokoontuivat säädyt raatihuoneelle. Ensi kysymykseksi esitti neuvosto, tahtoivatko säädyt pysyä entisessä päätöksessään hallitukseen ja kruununperimiseen nähden, johon yksimielisesti vastattiin "tahtovat". Senjälkeen esiintyi Juhana herttua ja esitti neuvostolle ja Kustaa Aadolfille toivomuksensa, että hänen herttuakuntaansa laajennettaisiin. Hän oli tosin ajatellut Suomea tai Länsi-Göötanmaata, mutta kun se nykyisissä oloissa saattoi herättää mielikarvautta, tyytyi hän Länsi-Göötanmaan neljään kihlakuntaan.

Kun tähän oli suostuttu, uudisti herttua juhlallisesti luopumuksensa. Hän teki sen kirkkaalla ja kuuluvalla äänellä ja luopui samalla siitä hallituskumppanuudesta, jonka Norrköpingin päätös ja Kaarle IX:nnen testamentti oli hänelle tunnustanut, kunnes uusi kuningas oli täyttänyt neljäkolmatta vuotta.

Kaikkien silmät seurasivat molempia prinssejä, kun he yhdessä lähtivät raatihuoneelta ja palasivat linnaan.

Joulukuun 16 päivänä kutsuttiin säädyt juhlalliseen istuntoon
Nyköpingin linnansaliin.

Juhana herttua luovutti tässä tilaisuudessa hallituksen Kustaa Aadolfille ja tarttui sen jälkeen hänen käteensä ja toivotti hänelle onnea, rukoillen taivaan siunausta hänen hallitukselleen ja hänelle itselleen voimaa hallita valtakuntaa Jumalan sanan ja Ruotsin lain mukaan.