Täällä tapaamme kruununprinssin ja hänen nuoremman veljensä ynnä
Juhana herttuan, kaikki surupuvuissaan.
Paitsi näitä ovat samassa huoneessa ensiksikin valtakunnan drotsi, kreivi Magnus Brahe, kuningashuoneen uskollinen ystävä, sitten rahainvartia Seved Ribbing, amiraali Yrjänä Gyllenstjerna, herra Juhana Skytte, kruununprinssin ystävä ja neuvonantaja, herra Niilo Bjelke, Hannu Eerikinpoika Ulfsparre ja ennen kaikkia Akseli Oxenstjerna.
Kaikki nämä, paitsi Juhana Skytteä, oli kuningasvainajan testamentissa asetettu valtakunnan hallituksen etunenään kuningattaren ja Juhana herttuan rinnalle.
Syvää vakavuutta kuvastuivat näiden miesten kasvot, mutta eivät heidän ajatuksensa olleet kiintyneet manalle menneeseen. Maan huolestuttava asema se veti ryppyyn jokaisen otsan ja täytti levottomuudella jokaisen rinnan.
"On kyllä totta", sanoi Akseli Oxenstjerna, "että meillä nykyään on aselepo Puolan kanssa, mutta se ei estä sotaa minä päivänä tahansa leimahtamasta uudestaan ilmiliekkiin."
"Jollei valtakunnan sotavoima olisi sidottu Venäjään, niin Jaakko ja Evert Horn pitäisivät kyllä puolensa heitä vastaan", puuttui Niilo Bjelke puheeseen. "Nyt tällään ollen saamme kiittää Jumalaa, jolleivät he käytä tilaisuutta ja ala hävittää ja polttaa."
"Meidän täytyy muistaa", jatkoi Akseli herra, "että Sigismund katsoo olevansa Ruotsin laillinen kuningas ja että koko katolinen maailma tunnustaa hänet siksi. Meillä ei ole sentähden syytä hämmästyä, jos hän näiden suurvaltojen, erittäinkin Espanjan kannatuksella koettaa päästä oikeuksiinsa sinä hetkenä, jolloin pelätty protestanttinen vastustaja on poissa."
Kukaan ei vastannut, uhkaava mahdollisuus oli selvä kaikille.
Akseli Oxenstjerna heitti nopean katseen prinsseihin. Juhana herttua tuijotti kalpeana ja neuvotonna häneen. Mutta Kustaa Aadolfin silmät loistivat, ja melkein huomaamattaan silitteli hän nuoremman veljensä päätä.
"Minusta", virkkoi herra Seved Ribbing, "ei ole taulua maalattava liian mustaksi."