"Minun mielestäni on katsottava vaaraa niin suoraan silmiin kuin suinkin", puuskahti kruununprinssi. "Olivatpa vaarat kuinka suuret tahansa, voimme ne kyllä voittaa Jumalan ja uskollisten alamaisten avulla."
Kustaa kohtasi Akseli Oxenstjernan katseen ja punastui.
"Teidän korkeutenne puhuu kuten sopii Ruotsin tulevan kuninkaan", sanoi tämä.
"Juhana herttua on valtaistuinta lähinnä!"
Kaikkien silmät kiintyivät tähän.
Juhana näytti joutuvan hämilleen, mutta rohkaisi luontonsa ja sanoi: "On totta, että viime aikoina olen kuullut paljon puhuttavan oikeuksistani ja muutamia kertoja ajatellut itsekin, että kruunun avulla kenties saisin mitä enimmän ikävöin. Mutta se, mitä nyt kuulen puhuttavan kaikista meitä uhkaavista vaaroista, kehoittaa ajattelemaan tarkoin."
"Meillä on sota maan rajojen sisälläkin", puuskahti Yrjänä
Gyllenstjerna. "On kysymyksessä taistelu elämästä ja kuolemasta
Tanskan kanssa."
"Jolla kovaksi onneksi on käsissään muuan niistä linnoituksista, jotka ovat valtakunnan avaimet", lisäsi Gyllenstjerna.
"Olen samaa mieltä kuin hänen korkeutensakin, että tautia parantaakseen on ensin tunnettava se", lausui jälleen Akseli herra kumartaen kruununprinssille. "Kaikkialla maassa kuohuvat mielet levottomina, ja siitä, vaikkei se koituisikaan suorastaan vihollisillemme hyödyksi, on suurta vahinkoa itsellemme. Luulen, että syynä siihen on suuri köyhyys, mutta se on kuitenkin luonnollinen seuraus edellisistä kansalaiskahakoista ja alituisista sodista."
"Minusta näyttää vanha itsepäisyys pyrkivän jälleen valloilleen", sanoi Ulfsparre. "Kuinka kävikään Taalainmaassa ja Norrlannissa, kun talonpoikia nostatettiin Norjaa vastaan? Eivätkö he suorastaan kieltäytyneet lähtemästä yli rajan ja uhkailleet hallitusta ja virkamiehiä."