Kaikki olivat pian yksimieliset, että muutamain tuntien lepo tekisi hyvää; kuningas sanoi hyvää yötä seuralaisilleen ja kehoitti, etteivät unohtaisi hänen kanssaan kiittää Jumalaa heidän ihmeellisestä pelastuksestaan.
Pieneen kamariin tultuaan ihmetytti häntä aika tavalla, kun näki vaatteensa riippuvan kuivina seinällä ja vuoteessa oikein lakanankin, joka siihen aikaan oli talonpoikaistuvissa tuntematonta ylellisyyttä.
Tuomas Laurinpoika oli pyytänyt ja saanut herroilta luvan jäädä tupaan, "siltä varalta, että saattoi tapahtua jotakin", sanoi hän. Mutta oikea syy oli se, että hän vuoteessa makaavassa vanhuksessa oli tuntenut oman tätinsä, ja mummo oli viitannut hänet luokseen ja muiden huomaamatta sanonut, että heidän oli keskusteltava keskenään, sillä hän ei ollut varma, eikö itse paholainen ollut leikissä mukana sormineen.
Kun Tuomas kuuli herrojen nukkuvan, hiipi hän hiljaa vuoteen luo ja pani korvansa mummon suun eteen. Tämä kertoi, että nuorukainen ja tyttö, jotka Tuomas oli nähnyt tuvassa, olivat molemmat hänelle yhtä tuntemattomat. Muutamia viikkoja sitten olivat he tulleet sinne hyvät tuomiset mukanaan ja pyytäneet saada jäädä sinne; sellaisia hyviä päiviä, kuin nyt seurasi, ei mummolla ollut koskaan ollut, mutta molemmat olivat sanoneet, että he lähtisivät tehtävänsä suoritettuaan matkoihinsa.
"Mikähän tehtävä se on?"
"Tiedänkös minä; muutamia päiviä sitten joutui tyttö aivan kuin järjiltään ja istui vain ja tuijotti tuijottamistaan; hetki oli tullut, sanoi poika, ja he juttelivat hiljaa keskenään. Seuraavana päivänä oli tyttö ennallaan, ja kaiken sen hiushienon langan, jonka hän oli kehrännyt tänne tultuaan, sen otti hän ja laittoi siitä punonnaisen niin hienon, että sellaista tuskin lie ennen punottu. Vaatteet, jotka saitte heiltä, on tyttö kantanut tänne nekin. 'Tänään', sanoi hän, kehrään hänen elämänlankansa', ja sitä hän kehräsi parhaallaan, kun tulitte."
"Tarkoittiko hän kenties kuningasta?"
"Mistä minä tiedän mitä hän tarkoittaa."
Tämän keskustelun aikana oli kuninkaan huoneen ovi auennut ja molemmat nuoret tulleet äänettömin askelin sisälle. Tytöllä oli jotakin kädessään, ja hän lähestyi nukkuvaa pantuaan ensin pois kantamansa kynttilän.
Kuningas makasi selällään, ja vaalea tukka ympäröi kuin sädekehä nuoret, kauniit kasvot.