"Juutti, juutti, eikö sinulla ole pappia mukanasi", huusivat katkeroituneet ruotsalaiset ja hakkasivat pakenevia kaksinkertaisella innolla.
Turhaan kehoittivat tanskalaiset aatelismiehet väkeään pysymään paikoillaan. Yleisen pakokauhun valtaamina he etsivät pelastustaan paeten Frägnaredin laaksoa myöten Varbergin tielle.
Ruotsalaiset ajoivat heitä takaa aivan linnoituksen luo. Itse taistelupaikalla makasi 300 kaatunutta ja niiden joukossa muutamia aatelismiehiä Tanskan ylhäisimmistä suvuista, kuten vanhin Rantzaun veljeksistä ja urhea Sten Rosensparre. Tämä oli viimeinen sukuaan, ja kun hänelle taistelun aikana siitä muistutettiin, vastasi hän: "Hyvä nimi on ensimäinen kaikista", ja syöksyi sen jälkeen taistelun temmellykseen, jossa sai surmansa. Kaatuneiden aatelismiesten joukossa oli myös oppinut ja paljon matkustellut valtaneuvos Kristian Barnekov, joka tässä tilaisuudessa henkensä kaupalla pelasti kuninkaan.
Pimenevä yö teki lopun takaa-ajosta ja pelasti tanskalaiset täydellisestä tappiosta.
Jesper Cruus vetäytyi sen jälkeen Götavirran tienoille päin ja pakoitti Ny-Lödösen jäljelläolevan tanskalaisen miehistön riisumaan aseensa. Pakkosopimuksessa, joka silloin tehtiin, otettiin 200 vierasta palkkasoturia Ruotsin palvelukseen. Mutta niin verinen oli viha naapurivaltojen välillä, että, vaikka vieraita säästettiin, ei 300 tanskalaiselle annettu mitään armoa, vaan heidät vietiin kirkkoon ja surmattiin. Kaupunki pistettiin tuleen ja Kungshäll tasoitettiin maan tasalle.
Sota ja hävitys levisi sen jälkeen Bohuslääniin, ja ruotsalaiset partioretkeläiset tuhosivat yksin saaristoakin. Kaikkialla poltettiin ja hävitettiin yhtä katkerasti ja julmasti rajan molemmin puolin.
Ja veikö se mihinkään? Ruotsi tahtoi vielä kerran pelastaa itsenäisyytensä Tanskan sorron alta. Sentähden lähdettiinkin, missä vaara oli suurin, mies talosta, ja ruotsalaisten tarmokkaan vastarinnan johdosta alettiinkin Tanskassa pian katua, että oli antauduttu vaaralliseen leikkiin.
Smålannissa olivat pellot kylvämättä, ja hevosista oli niin suuri puute, etteivät kuninkaan lähettiläätkään voineet saada kyytiä. Miehet olivat sodassa, naiset ja muu kotiväki elivät kurjuudessa, mutta nälkä ja puute kärsittiin nurisematta, kaikkien ajatukset kohdistuivat yhteen ainoaan: tanskalainen oli ajettava pois Ruotsista.
* * * * *
Kuningas oli pääasiallisesti pysytellyt Skånessa. Jään lähtiessä oli kuitenkin pakko toistaiseksi lakkauttaa sotaliikkeet, ja kuningas pyysi sentähden Juhana herttuaa tulemaan mukaan Tukholmaan.