Jesper Cruus sai käskyn jäädä Länsi-Göötanmaalle ja Stjernsköld
Smålantiin valvomaan näiden maakuntien puolustusta.
3.
KUN VÄKIVALTA RAIVOAA.
Hovi oli täksi aikaa asettunut Tukholmaan, jossa kiihkeimmällä levottomuudella odotettiin tietoja sodasta. Ja kun kuningas maaliskuun 14 päivänä saapui, otti hänen rouva äitinsä hänet mitä suurimmalla rakkaudella vastaan.
Koko hovi oli kokoontunut tähän juhlalliseen tilaisuuteen; mutta ankara rouva ei nähnyt sitä lämmintä katsetta, joka vaihdettiin kahdeksantoista vuotiaan nuorukaisen ja seitsemäntoista vanhan, punastelevan neidon kesken. Poikaansa tervehdittyään hänen oli toivotettava tervetulleeksi herttua, joka näytti koko lailla reippaammalta ja miehekkäämmältä kuin ennen. Sen näki hän kyllä, että herttua vain ohimennen tervehti kauneinta hovineitsyistä. Mutta Maria Elisabetia kohtaan oli hän hyvin huomaavainen ja ilmeisesti tavoitteli hänen suosiotaan, ja se täytti äidin sydämen ilolla, se sekä ilahutti että hämmästytti Katarinaa.
Yhdentoista vuotias Kaarle Filip ei voinut kääntää silmiään veljestään. Hän kuunteli kaikkea mitä tämä sanoi ja kuiskasi salavihkaan: "Tohtori Chesnecopherus on tyytyväisempi minuun kuin ennen."
"Sen olen suureksi ilokseni jo kuullut", vastasi Kustaa Aadolf.
"Kuullut, keneltä?" kysyi poika kummissaan.
"Tohtori on kirjoittanut minulle."
"Minun edistymisestäni?"