"Siis voimme omistaa itsemme valmisteluihin, mitkä piakkoin vietettävä kaunis perhejuhla vaatii."
"Se samoinkuin valtiopäivätkin ovat syynä palaamiseeni kotiin. Häiden ja valtiopäivien loputtua täytyy minun lähteä Vernamoon, jossa aion asua neuvottelujen aikana."
"Minua ilahuttaisi näyttää teidän majesteetillenne mitä olen saanut aikaan tyttäreni myötäjäisiksi melkein tyhjästä." Näin sanoen tarttui Kristina rouva kuninkaan käteen ja vei hänet sisimpiin suojiin, minne hoviväellä ei ollut pääsyä.
"Toivon, että ensimäiseksi esitettäisiin valtiopäiville prinsessan myötäjäiset", sanoi kuningatar jokseenkin terävästi.
"Olen jo ajatellut sitä, mutta nykyisen suuren rahanpuutteen aikana…"
"Mitä meillä on sen kanssa tekemistä", keskeytti leskikuningatar kiivaasti. "Enkö ole suurin ja tuntuvin uhrauksin lähettänyt teidän majesteetillenne aika suuria summia vähäisten varojeni mukaan, ja vaatimuksemme ovat lailliset."
"Koetan järjestää kaikki tyynni teidän armonne mieliksi", vastasi
Kustaa kumartaen ja lisäsi: "Saanko nyt luvan katsella myötäjäisiä?"
Jos hän oli odottanut kohtaavansa nuoren neitsytparven sisällä, niin hän pettyi. Mikään ei saanut johtaa hänen ajatuksiaan asioista, joihin leskikuningatar tahtoi hänen mielensä kiinnittää. Muiden muassa sai kuningas kuulla, että herttua toivoi häät pian vietettäviksi, sillä prinsessan terveys oli heikko, ja siihen saattoi vaikuttaa vahingollisesti, jos hänen elämänonneaan kauemmin viivyteltäisiin. Kuningas suostuikin vastaväitteittä leskikuningattaren ehdotukseen, että häät vietettäisiin marraskuun 29 päivänä.
Kun valtiopäivät kokoontuivat, esitettiin prinsessan myötäjäiskysymys säädyille ensimäisten asiain joukossa. Silloin tapahtui mitä kaikista vähimmän oli odotettu: papit rohkenivat selittää, että voimassa olevan säädöksen mukaan oli avioliitto serkusten kesken kielletty, joten he katsoivat olevansa velvolliset panemaan jyrkän vastalauseensa aiottua avioliittoa vastaan pyytäen kuninkaan kieltämään sen.
Leskikuningatar joutui suunniltaan suuttumuksesta ja kiihdyksissään hän kirjoitti papeille omakätisen kirjeen, missä sanoi heille, ettei avioliitto ollut hengellisen, vaan maallisen lain alainen, ja ettei heillä siis ollut asian kanssa tekemistä.