Papit lukivat nuhdekirjeen. Olisi ollut helppo kumota se, mutta kun kuningas kunnioituksesta äitiään kohtaan pysyi toimetonna, päätettiin antaa kysymyksen raueta. Jos läheinen sukulaisuus toi onnettomuuden mukanaan, olivat papit joka tapauksessa panneet vastalauseensa.
Vihdoinkin oli saatu vapaat kädet. Morsian tointui kauhean uhan jälkeen ja entistään innokkaammin koetteli hän pukua toisensa jälkeen, otti rouva äidiltään vastaan ja kätki huolellisesti piiloihinsa kalliita kankaita, taideteoksia ja jalokiviä, jotka kuuluivat kuningashuoneelle ja joihin hänellä ei ollut laillista oikeutta.
"Korkeasti rakastetulle lapselleni annan mitä tahdon, kysymättä keneltäkään lupaa", sanoi kuningatar.
Vihdoinkin oli kaikki valmista, ja Juhana herttua saattoi tulla.
Tehdyn ohjelman mukaan oli hänen lähdettävä matkalle Vadstenasta niin, että saapuisi Tukholmaan pari päivää ennen häitä.
Suuret juhlallisuudet alkoivat, ja 17 päivänä marraskuuta saapui herttua kaupunkiin. Häntä seurasi Itä-Göötanmaan aatelisto palvelijoineen, kaikki mustissa sametilla ja hopealla reunustetuissa puvuissa. Hevosilla oli mustat, hopeoiduin renkain koristetut hinnastot.
Heistä majoitettiin niin paljon kuin sopi herttuan omaan taloon Rautatorin varrella, loput sijoittuivat ystävien ja sukulaistensa luo kaupungille.
Kuningas oli ratsastanut herttuaa vastaan, ja myöhemmin näemme molempien nuorten ruhtinaiden tuttavallisesti keskustelevan herttuan uudestaan sisustetussa asunnossa.
Juhanassa oli jotain vakavaa, melkeinpä synkkää, kun sitä vastoin
Kustaa Aadolf näytti hilpeältä ja iloiselta.
He välttivät molemmat puhua lähinnä kyseissä olevasta asiasta ja keskustelivat ainoastaan valtakunnan asioista.