"Mutta näiden kaikkien ajatus on, että nykyisissä huolestuttavissa olosuhteissa täytyy yhden seista yksin eturinnassa ja kantaa vastuu."
Herttua kääntyi pois. Yrjänä Gyllenstjerna lisäsi: "ymmärrän, että kruunun loiste houkuttelee."
"Ei toki, ei se… se on jokin muu…"
"Josta teidän korkeutenne on varma, että se seuraisi mukana?"
"Jos olisin varma siitä, en epäröisi hetkeäkään", puuskahti prinssi vilkkaasti. "Mutta minä hankin, minun täytyy hankkia varmuus…" lisäsi hän kääntyen pois. "Mistähän kruununprinssi ja valtaneuvokset puhuvat."
"En tiedä, mutta keskustelu näyttää olevan yleinen. Eikö teidän korkeutenne suvaitse mennä lähemmäksi."
"Kuningas voitti ankaruudella vastustajansa", jatkoi Skytte. "Pelko on ainoa mahti, jonka edessä aatelisto taipuu."
"Minä puolestani luulen, että toisissa olosuhteissa olisi ankaruus vaihtunut lempeydeksi", vastasi Oxenstjerna. "Sateen jälkeen antaa Jumala päivän paistaa."
"Ja silloin kaikki rikkaruoho kasvaa ja rehoittaa."
"Tosin, mutta hyvä vilja myös! Anteeksi rikkoneille ja niille, jotka kärsivät rangaistusta heidän tähtensä, sääliä onnettomille, jotka kenties syyttömästi ovat joutuneet hätään! Se on varmaankin Jumalalle otollista."