"Mikset ole sitä vielä tehnyt?"
"Siksi… siksi ettemme puhu koskaan keskenämme muusta kuin… emme mistään", sanoi morsian kalveten.
"Niinkö! Sisko parka", virkkoi Kustaa painaen hänet povelleen, ja nyyhkyttäen painoi hän päänsä vasten hänen poveaan. "Kenties olisi parasta, jos olisin Juhanan kanssa kahden erämaassa, sillä nyt olen mustasukkainen kaikille, jotka tulevat hänen lähelleen, yksinpä Katillekin." Kun Maria Elisabet tuli nämä sanat päästäneeksi suustaan, katsoi hän äkkiä veljeensä.
"Hän on mitä parhain ja jaloin nainen", vastasi veli vältellen.
"Sen tiedän; hänen parissaan mieluimmin olenkin."
Tässä katkaisi keskustelun kuningatar, joka kenties sattumalta tai saatuaan salavihkaa tiedon astui yhtäkkiä huoneeseen. "Ilahuttava näky", huudahti hän. "En tiedä, milloin teidän majesteettinne viimeksi ilahutti sisartaan käynnillään."
"Jollen persoonallisesti, niin ajatuksissani olen usein hänen luonaan", vastasi Kustaa lempeästi. "Tulin juuri herttuan luota ja halusin tuoda hänen tervehdyksensä."
"Hänen korkeutensa on pyytänyt yksityistä keskustelua kanssani."
Maria Elisabet katsoi kysyvästi äitiinsä.
"Kysymys on sinun hovinpidostasi", lisäsi leskikuningatar. "Lähdettyään luotani viettää herttua päivänsä lähimpäinsä ja hovinsa keskuudessa. Tyttäreni jää yksin minun ja hovinaisten kanssa vanhan hyvän tavan mukaan, mutta kuningas on itseoikeutettu ja tervetullut vieras, milloin vain suvaitsee tulla."